Pastoraalinen eristäytyneisyys ei ole sitä, mitä luulimme sen olevan.
Eristäytyneisyys on asenne: Pastori voi olla ihmisten ympäröimänä ja silti täysin eristäytynyt. Ratkaisevaa ei ole läheisyys vaan luottamus.
Luottamuksen puutteella on hintansa: Sinä päivänä, kun pastori päättää, ettei tiedä, kehen voi luottaa, hän tekee samalla toisenkin päätöksen: ettei anna itseään rakastaa.
Kaava on ennakoitavissa: Eristäytyneisyys johtaa piiloutumiseen. Piiloutuminen antaa häpeälle mahdollisuuden alkaa tuottaa ratkaisuja tuskaan. Nuo ratkaisut muuttuvat ajan myötä synkemmiksi.
Kun kysyn pastoreilta heidän tukijärjestelmistään, vastaus kuulostaa yleensä jotakuinkin tältä: on aamiaisryhmä, pari kaveria alueen muista kirkoista, ehkä muutama vanhin, joiden kanssa he ovat läheisiä, tai yksi tai kaksi hallituksen jäsentä.
Se ei ole tyhjää. Mutta olen alkanut pohtia, onko se sitä, mitä Bill Thrall tarkoittaa puhuessaan tunnetuksi tulemisesta.
Bill on kolmen vuosikymmenen ajan istunut pöytien ääressä johtajien kanssa. Pastoreiden, johtajien ja palvelutyön perustajien. Ja hän näkee jatkuvasti saman asian tapahtuvan. Heidän aloittaessaan kantamansa unelma ei vastaa heidän elämäänsä todellisuutta. Uupumus on todellista. Eristäytyneisyys on todellista. Ja kun hän jäljittää sen juurilleen, syy on lähes aina sama.
Continue Reading for Free
Create a free account to finish this article, plus get ongoing access to timely insights and practical resources.
Have an account? Log In
He oppivat olemaan luottamatta todelliseen minäänsä muiden käsiin.
Eristäytyneisyys ei ole sitä, mitä luulemme sen olevan
Sana eristäytyneisyys saa useimmat meistä kuvittelemaan jonkun yksin... lukiossa olevan nuoren, jolla ei ole ystäviä, joka syö lounaansa yksin eikä kenelläkään ole hänen puoltaan.
Sitä Bill ei kuvaile.
Eristäytyneisyys ei ole vain yksin olemista. Eristäytyneisyys on erillään olemista.
Eristäytyneisyys on luottamuksen asenne.
Se tarkoittaa, että avaat vapaaehtoisesti itsesi niin, että muut voivat tuntea sinut kokonaan. Ei kaikille, se olisi tyhmää. Mutta joillekin. Monille TheLeadPastor.com-sivuston lukijoille tämä on erityinen haaste, eikö olekin?
Me pastoreina voimme elää täyden kalenterin kanssa, uskollisen henkilöstön ympäröiminä ja seurakunnan keskellä, joka aidosti rakastaa meitä, ja silti olla täysin eristäytyneitä.
Voit olla huoneessa ja silti pitää itsesi erossa muista. Voit olla ympäröitynä ja silti piilossa.
Tutkimustieto vahvistaa tämän.
- Barna Instituten vuonna 2023 tekemän tutkimuksen mukaan 65 % pastoreista ilmoittaa kokevansa äärimmäistä eristäytyneisyyttä.
- Vuonna 2024 tehty Barna Instituten tutkimus osoitti, että yksi viidestä protestanttisesta senioripastorista oli viimeisen vuoden aikana harkinnut itsensä vahingoittamista tai itsemurhaa.
Nuo luvut eivät kuvaa ihmisiä, joiden kalenterit ovat tyhjiä. Ne kuvaavat ihmisiä, joiden kalenterit ovat täynnä mutta joiden sisäinen elämä on muurien ympäröimä.
Päätös päätöksen sisällä
Palvelutyö on vaikeaa. Jokainen, joka on tehnyt sitä useamman vuoden ajan, tietää, että se satuttaa tietyillä tavoilla, joita on vaikea selittää sen ulkopuolisille. Ja kun se satuttaa tarpeeksi ja riittävän usein, jokin muuttuu hiljaa.
Et enää ole varma, kehen voit luottaa.
Bill kutsui sitä yhdeksi vaarallisimmista asioista, joita hän kuulee pastorin suusta. Ei siksi, että epäluottamus olisi järjetöntä – joskus se ei ole – vaan siksi, mitä se saa aikaan.
Sinä päivänä, kun päätän olla luottamatta, päätän olla tulematta rakastetuksi.
Rakkaus vaatii pääsyä lähelle. Lähelle päästäminen vaatii luottamusta. Kun suljen oven luottamukselta, suljen samalla oven rakkaudelta. Hän ilmaisi asian toisella tavalla:
Se, missä määrin luotan sinuun, määrittää sen, missä määrin voin kokea rakkautesi. Vaikka nimesi olisi Jumala.
Eristäytyneisyys luo piiloutumista
Aluksi ei dramaattista piiloutumista. Vain tavallista kasaantumista asioista, joita en kerro kenellekään:
- pieniä pelkoja tai henkilökohtaisia epäonnistumisia
- kysymyksiä, joita häpeän esittää
- vaikeuksia, jotka tuntuvat yhteensopimattomilta pastorina toimimisen kanssa
Sitten häpeä alkaa työskennellä näiden piilossa pidettyjen asioiden parissa. Se alkaa tuottaa ratkaisuja kipuun. Ratkaisut tuntuvat aluksi hallittavilta. Sitten ne eivät enää tunnu.
Bill on nähnyt riittävästi pastoreiden epäonnistumisia läheltä kuvaillakseen kehityskulun melko tarkasti. Eristäytymisestä kriittiseen epäonnistumiseen johtava säie on pitkä, mutta se on yhtenäinen.
Sitten eräänä päivänä pastori istuu Billin kanssa saman pöydän ääressä ja sanoo: en tiedä, miten tämä tapahtui. Billin vastaus on joka kerta sama: kun olet valmis kertomaan minulle, miksi se tapahtui, autan sinua mielelläni. Sillä ”en tiedä, miten tämä tapahtui” on itsessään jälleen yksi salaamisen muoto.
Kaikki alkaa päätöksestä lakata luottamasta.
Bill ei sano, että jokaisen pastorin pitäisi olla avoin kirja. Hän ilmaisee asian tätä tarkemmin.
Kaikkien ei tarvitse tietää sinusta kaikkea”, hän sanoi. “Mutta voin luvata jokaiselle pastorille tämän: jos ei ole ketään, joka tietää sinusta kaikkea, sinusta tulee kaiken sen uhri, mitä piilottelet.
Useimmilla pastoreilla ei ole sellaista.
Aamiaisryhmä on todellinen, mutta sitä rajoittaa se, mitä aamiaisryhmässä on turvallista sanoa. Asioita jää sanomatta. Kysymyksiä ei esitetä. Vaikeudet pysyvät autossa kotimatkan ajan.
Tähän ongelmaan ei ole helppoa ratkaisua. Mutta Billin lähtökohta on saavutettavissa:
Etsi yksi henkilö ja ala luottaa.
En tarkoita, että kertoisit hänelle heti kaiken. Mutta ala avata luottamuksen ovia vähitellen.
Siitä kaikki alkaa.
