Useimmat pastorit ymmärtävät tämän yksinäisyysratkaisun väärin (vieraana John Lynch)
Julkisuuskuvan hallinta vastaan haavoittuvuus: Julkisuuskuvan hallinta suojaa sinua rakkaudelta: "Jos he tietäisivät, millainen oikeasti olen, he eivät ajattelisi noin."
Vertaisryhmät voivat tarjota pakotien: Kun pastorit harjoittelevat haavoittuvuutta vain seurakuntansa ulkopuolella, he viestivät jäsenilleen: "Aito yhteisöllisyys kuuluu muualle."
Armon huone: Entä jos olisi paikka, jossa pahinkin puolesi voitaisiin tuntea ja sinua rakastettaisiin enemmän, ei vähemmän?
Olen puhunut riittävän monien pastorien kanssa tietääkseni, että useimmilla heistä on ”ryhmä”... yleensä kourallinen muita seurakuntien johtajia, usein ihmisiä muista seurakunnista, muista kaupungeista tai muista kirkkokunnista. Heidän ryhmänsä ”ymmärtää”... Se on turvallinen paikka purkaa tuntojaan ja tulla ymmärretyksi.
”Etsi tällainen ryhmä” on nykyään erittäin yleinen neuvo pastoreille. Pastori, puhuja ja kirjailija John Lynch kuitenkin neuvoo toisin.
Kun pastorit päättävät olla haavoittuvia vain toisten pastorien seurassa, he sanovat seurakunnalleen: et ole minulle turvallinen. En voi luottaa sinuun.
Lynch tietää, mistä puhuu. Hän toimi lähes neljän vuosikymmenen ajan saarnaavana pastorina Open Door Fellowship -seurakunnassa Phoenixissa Arizonassa ja kirjoitti useita myydyimpiä kirjoja (”Parannus” ja ”Elämäni pahimpana päivänä”).) Hän on kiertänyt moniplatina- ja kultalevyjä saavuttaneen MercyMe-yhtyeen kanssa ja puhunut lukemattomissa seurakunnissa eri puolilla Pohjois-Amerikkaa.
Continue Reading for Free
Create a free account to finish this article, plus get ongoing access to timely insights and practical resources.
Have an account? Log In
Ja hänen kanssaan jakamiensa havaintojen läpi kulkee selkeä punainen lanka.
65 % pastoreista kertoo tuntevansa itsensä eristyneiksi
Tämä käy ilmi Barna Groupin tutkimuksesta. Lynch ei ylläty tuosta luvusta. Hänen mielestään ratkaisu ”etsi ryhmä seurakuntasi ulkopuolelta” kuitenkin vain vahvistaa perimmäistä ongelmaa.
”Vietän aikaa johtajaryhmän kanssa”, hän sanoo, ”koska ryhmässämme on turvallista. He eivät osaa olla oma itsensä omissa yhteisöissään. Ja siksi kun he tulevat ryhmäämme, he päästävät itsensä valloilleen kuin kahdeksasluokkalaiset pojat, jotka napsauttelevat pyyhkeitä.”
Nämä eivät ole miehiä, joilta puuttuisi kyky ihmissuhteisiin. He ovat miehiä, jotka ovat opettaneet itsensä olemaan käyttämättä sitä siellä, missä sillä on eniten merkitystä.
Perusongelma on usein rakenteellinen.
Pastorit oppivat varhain, että heidän roolissaan on sallittu tietty haavoittuvuuden taso, ja he näyttävät tuon tason mallia kaikille ympärillään oleville.
Huipulla koettu yksinäisyys ei jää huipulle. Siitä tulee koko yhteisön kulttuuri. Seurakuntasi yhteisö aistii epäröintisi ja päättelee: ”Täällä ei saa olla haavoittuva.”
”Vertaisryhmän löytäminen” ei ole terve ratkaisu
Kuten olet epäilemättä kuullut, pastoraaliseen yksinäisyyteen tarjottu vakiolääke on vertaisryhmä. Mieluiten muiden seurakuntien pastoreita. Ihmisiä, jotka ymmärtävät paineen eivätkä ole riippuvaisia menestyksestäsi tai epäonnistumisestasi. Vaikka John Lynch ymmärtää tarpeen, hänellä on aiheellinen huoli.
”Se, mitä teet”, hän sanoo, ”on sellaisen kulttuurin luominen, jossa haavoittuvuutta voi esiintyä vain tuolla ulkopuolella. En aio tutustua sinuun. En aio luottaa sinuun.”
Kun pastori rakentaa luottamuksellisia suhteita vain seurakuntansa ulkopuolisten ihmisten kanssa, hän lähettää selkeän viestin:
- ”En luota sinuun.”
- ”Haavoittuvuus kuuluu ammattilaisille.”
- ”Saat minusta vain ’hallinnoidun’ version.”
Ja tuo kuilu pastorin ja seurakuntalaisten välillä ei ainoastaan jätä pastoria yksinäiseksi. Se tuottaa ihmissuhteiltaan pinnallisen seurakunnan, koska sille on näytetty, millainen lupa haavoittuvuuteen on annettu.
Et todennäköisesti itse valinnut naamion pukemista
Lynch ei moralisoi naamiosta. Hän ymmärtää sen kirkollisten johtamiskulttuurien oletusasetuksena:
"On olemassa kokonainen johtajuusmalli", hän sanoo. "Hei, minä olen vastausten mies. Olen tyyppiä A, ja olen elementissäni. Se on tyyli.
Lynch ilmaisee asian suoraan: "Jos olen käyttänyt johdonmukaisesti naamiota, se mitä ihmiset luulevat näkevänsä, en ole minä. Lopulta en enää pysty ylläpitämään kulissia. Minun on jatkettava matkaa, koska he ovat pääsemässä perille. Ja se on kurjaa."
Joten kyllä, naamio TOIMII tavallaan... mutta varoituksen sana. Kun olet käyttänyt naamiota tarpeeksi kauan, menetät yhteyden siihen rakkauteen, jota ihmiset todella yrittävät antaa sinulle.
Joku sanoo sinulle, että olet loistava pastori, ja jossain kiitollisuuden alla kuiskaa hiljainen ääni: jos tietäisit, millainen olen oikeasti, et sanoisi noin.
Imagon hallinta vai haavoittuvuus?
Keskustelussamme John Lynch jakoi kristillistä elämää koskevan viitekehyksen, jota monet hänen kuulijoistaan ja lukijoistaan ovat pitäneet erittäin hyödyllisenä. Hän kutsuu sitä nimellä "Kaksi huonetta" (hyvien aikomusten huone ja armon huone).
Hyvien aikomusten huoneessa tavoitteena on hallita imagoasi niin hyvin, että ihmiset luottavat sinuun edelleen. Esität roolia, piiloudut ja jatkat matkaa, kun joku alkaa epäillä sinua.
Armon huone alkaa erilaisesta kysymyksestä:
Entä jos olisi olemassa NIIN turvallinen paikka, että voisit paljastaa itsestäsi pahimman ja huomata, että sinua rakastetaan kertomisen jälkeen enemmän, ei vähemmän?
Armon huoneessa vastapäätäsi oleva ihminen kantaa samaa Jeesusta kuin sinäkin. Syvimmältä olemukseltaan hänellä on uusi sydän, johon voi luottaa. Kun siis katsot häntä, et katso vastustajaa tai yleisöä. Katsot ihmistä, johon kannattaa tutustua.
Tällaisen armon huoneen rakentaminen seurakuntaasi tai johtoryhmääsi on sotkuista, vaikeaa ja tuntuu riskialttiilta. Kun johtoryhmä kuitenkin päättää tehdä sen yhdessä? Kun he päättävät sitoutua toisiinsa, viipyä tarpeeksi kauan, luottaa tarpeeksi ja ottaa tarpeeksi RISKEJÄ?
Aineeton turvallisuuden ja yhteisöllisyyden tunne alkaa kasvaa, ja seurakunta voi tuntea sen.
Ensimmäistä kertaa ovesta astuvat ihmiset voivat tuntea sen – usein jo seurakunnassa vietettyjen ensimmäisten 5–6 minuutin aikana. He eivät aina tiedä, mitä tuntevat. Mutta he tuntevat jotain erilaista. Ja he haluavat tulla takaisin.
Jonkun on oltava ensimmäisenä rannalla
Useimmat pastorit odottavat ympäristön muuttuvan ennen kuin muuttavat itse. He odottavat vanhimmiston muuttuvan turvallisemmaksi. He odottavat työntekijäkulttuurin muuttuvan. He odottavat, että joku muu ottaa ensimmäisen askeleen, jotta riski tuntuisi pienemmältä.
Varsinainen työ alkaa päätöksestä ottaa riski ja antaa jonkun oman yhteisön sisältä, joka ei ole pastori, oppia tuntemaan sinut.
Kaikki muu on näyttelemistä. Tämä on evankeliumi. Se, että rakastamme toisiamme ja olemme toistemme rakastamia.
Tämä on suora vastaus aiemmin esittämäämme vertaistukiryhmän ongelmaan. Kun säästät todellisen itsesi muille pastoreille, olet jo kertonut seurakunnallesi, missä luottamuksen rajat kulkevat. Ensimmäisen askeleen ottaminen tarkoittaa rajan ylittämistä jo ennen kuin se tuntuu turvalliselta.
Ystävyyksiä, joita et osaa odottaa...
Lynch puhuu oman yhteisönsä ystävyyssuhteista, jotka yllättävät hänet edelleen. Hän ei olisi koskaan löytänyt näitä ihmisiä, jos olisi pitänyt haavoittuvuutensa vain palvelutyön parissa toimivien vertaistensa piirissä. "Ajattelen, miten meistä tuli ystäviä? Mitä ihmettä? Olet ihan hassu." Mutta juuri nämä ovat joitakin hänen syvimmistä ystävyyssuhteistaan. Ihmisiä, jotka tuntevat hänen heikkoutensa ja ovat päättäneet, etteivät ne ole este ystävyydelle.
VAROITUS: Harkintaa tarvitaan
Asianmukaisen harkinnan ja piiloutumisen välillä on ero. Haavoittuvuus ei tarkoita, että kertoisit kaikille kaiken. Eihän moni ihminen ole ANSAINNUT paikkaa sisäisessä maailmassasi.
"Antakaa minun tulla satutetuksi monta kertaa", hän sanoo, "jos voin saada vain kaksi tai kolme todellista ihmissuhdetta, joissa minut tunnetaan ja joita rakastetaan – ja joissa saan oppia tuntemaan ja rakastamaan. Se on kaiken arvoista."
Tämä on se vaihtokauppa, jota hän käy. Se, että ihmiset tuntevat sinut sotkun keskellä – ihmiset, jotka näkevät heikkouden ja päättävät: se ei estä ystävyyttä. Onko John tullut satutetuksi? Tuletko SINÄ satutetuksi? Tietenkin... todellisiin ihmissuhteisiin liittyy tällainen riski.
Mutta olen myös saanut suojelua, vahvistusta ja tukea ihmisiltä, jotka tuntevat minusta pahimman puolen. Ja valitsen tämän vaihtokaupan joka kerta.
Jos haluat tämän, mutta sinulla ei ole sitä:
John Lynch ei hengellistä tätä tilannetta liikaa, vaan hänen neuvonsa ovat suorasukaiset.
Löydä paikka, jossa tätä opetetaan. Etsi sellainen. On olemassa armon yhteisöjä, armoa käsitteleviä kirjoja ja upeita palvelutyöyhteisöjä, jotka voivat tukea sinua. Sinun ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Sinun tarvitsee vain haluta sitä tarpeeksi löytääksesi sen.
"On olemassa elämäntapa, jonka puolesta kannattaa ottaa riskejä", Lynch sanoo, "joka ei perustu vastavuoroisuuteen. Se ei vaadi sinua varjelemaan sydäntäsi tai teeskentelemään. Saatat ajatella, että Kristuksen ruumis tarvitsee täydellisen papin, mutta ei tarvitse. Se tarvitsee aidon Kristuksen sinussa, pastori."
Yksi ihminen riittää alkuun
Seurakunnan rakenteen todellisuus aiheuttaa monille pastoreille jännitteitä. Ihmiset, jotka pystyvät parhaiten tarjoamaan pastoreille aitoa yhteyttä, ovat usein myös niitä, joiden kanssa rehellisyys tuntuu kaikkein vaarallisimmalta.
Monet pastorit ovat joutuneet pettymään luotettuaan tällaisessa tilanteessa väärään ihmiseen.
Sinun ei tarvitse paljastaa sieluasi koko johtokunnalle. Tarvitset vain yhden ihmisen, josta aloittaa.
Sinun täytyy löytää yksi ihminen, jonka seurassa voit olla todella oma itsesi, jotta et jää piiloon. Aloita siitä. Löydä yksi ihminen, jonka seurassa voit olla TÄYSIN oma itsesi, jotta et jää piiloon. Aloita hitaasti... lähetä ehkä tämä artikkeli hänelle ja katso, mitä hän tekee sen kanssa.
Armon ilmapiirejä ei rakenneta ohjelmilla. Kaikki alkaa yksilöistä, jotka päättävät hinnasta huolimatta lopettaa esittämisen ja antaa muiden tulla tuntemaan heidät.
Puhutteleeko tämä sinua?
Liity maksuttomaan jäsenyyteemme ja saat ajatuksia herättäviä näkemyksiä kokeneilta pastoreilta, kuten John Lynchiltä. Olisi hienoa saada sinut mukaan!
John Lynch on teosten Parannus ja Pahimpana päivänäni kirjoittaja sekä John Lynch Speaks -järjestön perustaja. Voit tavoittaa hänet osoitteesta john@johnlynchspeaks.com.
