Miksi pastoraalinen eristäytyminen on niin vaarallista (ja miten siitä pääsee pois)
Eristäytyminen on valintojen seuraus: Pastoraalisessa eristäytymisessä on kyse siitä, että päätät olla luottamatta muille sitä, kuka todella olet (ja näin voi tapahtua riippumatta siitä, oletko ihmisten ympäröimä vai et).
Piiloutuminen ohjaa päätöksiä: Kun pastori lakkaa luottamasta siihen, että muut saisivat tietää, kuka hän todella on, piiloutuminen täyttää tuon tyhjän tilan, ja häpeä alkaa ohjata hänen päätöksiään.
Et voi hallita sitä, mitä piilotat: Usko siihen, että hallitset sitä, mitä piilotat, on itsessään varoitusmerkki; jos hallitsisit asiaa, et piilottelisi sitä.
Yksi luottamuksellinen ihmissuhde muuttaa kaiken: Etsi yksi ihminen, joka tietää kaiken, sillä se, minkä pidät piilossa, alkaa lopulta hallita sinua.
Jokainen pastori aloittaa palvelutyönsä näky elämän muuttamisesta ja intohimo Jeesukseen sydämessään. Hyvin nopeasti kohtaamme kuitenkin saarnatuolissa ja palvelutyön etulinjassa elettävän elämän todellisuuden, ja se on paljon raskaampaa puurtamista kuin osasimme odottaa.
Usein päädymme kamppailemaan pettymysten kanssa:
- Palvelutyöni vaikutus ei ole sitä, mitä toivoin
- Johtajuuteni todellisuus ei ole sitä, mitä toivoin
- En itse ole sellainen kuin toivoin olevani
Kun nämä yksityiset pettymykset pidetään pimeässä, niistä muodostuu näkymätön perusta pastorin sisäisen elämän eristäytymiselle.
Monet pastorit selviytyvät opettelemalla välttämään itsensä paljastamista tai itsensä alttiiksi asettamista muille. Ei voi pettyä (tai olla pettymys), jos ei ole mukana. Päätös alkaa pidätellä osia itsestään ympärillään olevilta ihmisiltä on merkittävä - ja sillä on vyöryvä kielteinen vaikutus.
Continue Reading for Free
Create a free account to finish this article, plus get ongoing access to timely insights and practical resources.
Have an account? Log In
Bill Thrall, joka on toiminut kristillisten johtajien mentorina kolmenkymmenen vuoden ajan, on kartoittanut hienovaraisen sisäisen etenemisen, joka asettaa terveet pastorit vaaraan.
Taloudelliset, moraaliset ja tunne-elämän romahdukset ovat harvoin äkillisiä; ne ovat hiljaisen, asteittaisen luhistumisen viimeinen vaihe. Tämän kehityskulun ensimmäinen vaihe on eristäytyminen, joka alkaa, kun johtaja päättää piiloutua.
Eristäytyminen ei ole ‘yksin olemista’; voinhan olla ihmisten ympäröimänä ja silti tuntea itseni eristyneeksi. Eristäytyminen on sydämen asenne. Se juontaa juurensa luottamuksen puutteesta. Se syntyy, kun päätän olla luottamatta itseäni muiden käsiin.
Vaihe 1: Eristäytyminen
Voimme olla ihmisten ympäröiminä ja silti kokea eristäytymistä.
Pastorilla voi olla viikoittainen aamiainen muiden pastorien kanssa, johtokunta, jonka kanssa hän tapaa kuukausittain, ja puoliso, joka rakastaa häntä, ja silti hän voi tuntea itsensä syvästi eristyneeksi juuri siksi, että hän pidättelee osia itsestään peläten, mitä se hänelle maksaisi.
Päätös eristäytyä tuntuu itsensä suojelemiselta, mutta se on ensimmäinen askel kohti katastrofia.
Kun olen eristäytynyt, olen altis salaamiselle. Ja kun alan piilottaa asioita, häpeä alkaa määritellä ratkaisuja tuskaani… ja siinä tilassa minusta tulee altis tuhoisille päätöksille.
Vaihe 2: Salailu
Eristäytyminen luo tyhjiön. Ja Bill sanoo, että salailu täyttää sen. Salailun merkit ovat aivan liian yleisiä:
- Käyttäytymismalli, jota hallitsemme salassa.
- Sisäisen elämämme nurkkaus, jota pidämme liian rumana paljastettavaksi
- Jatkuvasti vaivaavat epäilykset, jotka ovat liian raskaita tuotaviksi valoon
Salailu on kuitenkin itsepetosta: "Hallitsen sitä, mitä piilotan. Se ei ole niin vakavaa. Hoidan tämän."
Olen ollut tässä tilanteessa ennenkin, ystäväni. Uskoin hallitsevani sitä, mitä piilotin, mutta jo silloin, jos se olisi ollut totta, en olisi enää piilottanut sitä... tuntemani häpeä on todiste siitä.
Myös toinen petos vaikuttaa tässä. Häpeä ei ole staattista... se toimii jatkuvasti ja sillä on oma liikevoimansa.
Jos ei ole ketään, joka tietää kaikkea, minusta tulee kaiken sen uhri, mitä salaan. Häpeä ei ole koskaan neutraalia. Se toimii aina.
Vaihe 3: Häpeän ohjaamat päätökset
Bill jäljittää häpeän aina 1. Mooseksen kirjaan asti. Kun Aadam teki syntiä, hän koki häpeää ensimmäistä kertaa ja teki välittömästi sen, mitä Bill kutsuu "ensimmäiseksi synnin hallinnan teoksi koko historiassa"... hän peitti itsensä viikunanlehdillä ja piiloutui.
Vuosituhansia myöhemmin halu peittää ja piiloutua ei ole muuttunut. Kun häpeä syttyy, se ohjaa käyttäytymistä. Se etsii helpotusta. Se alkaa tehdä päätöksiä.
Jos kertomani asian seuraus on niin suuri, etten pysty kantamaan sen painoa", Bill sanoo, "piiloudun sinulta, kunnes saat minut kiinni.
Vaiheen 3 pastori ei enää tee vapaita valintoja.
Jos olen jäänyt kiinni tähän tilaan, toimin häpeään perustuvan logiikan mukaan: paljastumisen riski on sietämätön, joten teen mitä tahansa välttääkseni sen. Tällainen laskelma johtaa päätöksiin, joita kukaan ei tekisi päivänvalossa... ja nuo päätökset kasautuvat.
Vaihe 4: Katastrofi
Bill on istunut johtajien kanssa katastrofaalisten epäonnistumisten jälkeen – olivatpa ne taloudellisia, moraalisia tai jotakin muuta. Hän sanoo kuulemiensa tarinoiden olevan hämmästyttävän samanlaisia. Romahdukset tapahtuvat, koska pastori, joka on joutunut salailun ja häpeän valtaan, päätti osallistua johonkin, mitä hän oli luvannut itselleen, ettei koskaan tekisi.
Usein katastrofi on julkinen.
Mutta siihen johtanut kehityskulku oli yksityinen. Ja se alkaa lähes aina yhdestä asiasta: pastorista, joka päätti olla luottamatta kehenkään sen suhteen, kuka hän todella oli.
Jos en luota Jumalaan ja muihin sen suhteen, mitä olen salannut, se mitä olen salannut alkaa jonakin päivänä hallita minua.
Ratkaisu: Luota Jumalaan ja muihin siinä, kuka olen
Ehkä ympärilläsi on ihmisiä, mutta silti sinusta tuntuu, ettei kukaan tunne sinua.
Ehkä yrität hallita jotakin yksin ja vakuuttelet itsellesi olevasi tilanteen herra.
Ehkä teet päätöksiä sen perusteella, mikä ei voi tulla julki, etkä sen perusteella, mikä on oikein.
1. Pietarin kirjeen 5:5 on selkeä: Jumala antaa armon nöyrille. Billin vuosikymmenten aikana eristyneiden johtajien kanssa työskentelyn myötä täsmentynyt nöyryyden määritelmä kuuluu näin:
Nöyryys on sitä, että luotan Jumalaan ja muihin siinä, kuka todella olen.
Tämä voi olla pelottavaa... siksi tarjoan nämä kolme rukousta, jotka suoraan vastustavat eristäytymisen kierrettä. Rukoile niitä usein:
- Jeesus, opeta minua luottamaan sinuun häpeäni suhteen.
- Jeesus, opeta minua luottamaan siihen, kuka sanot minun olevan.
- Jeesus, opeta minua luottamaan muille siihen, kuka olen.
Neljän vaiheen eristäytymisprosessi ei ole väistämätön... luottamus on poistumisreitti.
