Uuden seurakunnan perustaminen
Olen seurakuntien perustaja – en vain siksi, että olen perustanut seurakuntia, vaan myös siksi, että uskon seurakuntien perustamiseen. Se on Jumalan suunnitelma kasvattaa seurakuntaansa maan päällä. Seurakuntien perustaminen edistää Jumalan valtakuntaa viemällä valon pimeyteen. Siihen kuuluu meneminen niiden ihmisten ja paikkojen luo, jotka tarvitsevat kokea Jumalan rakkautta ja voimaa Jeesuksen Kristuksen kautta.
Seurakuntien perustajaa ei määritä niinkään seurakuntien perustamisen teko tai perustettujen seurakuntien määrä, vaan syvin vakaumus siitä, että seurakuntien perustaminen on Jumalan tarkoittama tapa voittaa kadoksissa olevat, paimentaa ja opetuslapseuttaa uskovia, kouluttaa ja varustaa Jumalan armeija sekä aktivoida ja lähettää Kristuksen ruumis maailmaan perustamaan lisää seurakuntia.
Asioita, joita tulee harkita uutta seurakuntaa perustettaessa
Jos suunnittelet uuden seurakunnan perustamista ja paimentamista, tässä on lyhyt luettelo asioista, joita sinun tulee harkita ennen kuin ryhdyt toimeen.
Continue Reading for Free
Create a free account to finish this article, plus get ongoing access to timely insights and practical resources.
Have an account? Log In
- Oletko kouluttautunut ja varustautunut itse? Esimerkiksi tarjolla on valtavasti erinomaisia seurakunnan kasvua käsitteleviä kirjoja.
- Keitä yrität tavoittaa? Missä he asuvat? Miten aiot tavoittaa heidät?
- Tarvitseeko sinun opiskella kieltä ennen aloittamista? Tarvitaanko ensin ammatillista tai teologista koulutusta? Onko sinulla kokemusta eri kulttuureista?
- Onko alueella jo seurakuntia? Tiedätkö niiden tarinan? Aiotko rakentaa suhteen niihin ennen aloittamista?
- Mikä on seurakunnan perustamisen budjetti?
- Milloin aloitat? Keiden tarvitsee tietää? Miten viestit siitä?
- Millainen yhteisö ja jumalanpalvelus teillä tulee olemaan?
- Onko sinulla tiimin jäseniä? Onko sinulla suunnitelma aloitustiimin jäsenten kehittämiseksi? Tietävätkö aloitustiimin jäsenet, mitä heiltä odotetaan? Kuka johtaa tiimiä?
- Millaista tukea voit odottaa muilta seurakunnilta ja seurakuntien johtajilta, esimerkiksi kirkkokuntasi, liikkeesi, seurakuntaverkostosi, paikallisen seurakunnan, kotiseurakunnan tai soluryhmän piirissä? Millaista vastuullisuutta nämä kumppanit odottavat?
- Oletko asettanut selkeät tavoitteet? Oletko määrittänyt aikataulun niiden saavuttamiselle?
- Oletteko puolisosi kanssa samaa mieltä seurakunnan perustamisesta? Miten seurakunnan perustaminen vaikuttaa perheeseesi?
Tämä luettelo ei tietenkään ole kattava, mutta se sisältää joitakin aiheita, joita seurakuntien perustajien, johtavien pastorien ja aloitustiimin jäsenten tulee harkita huolellisesti. Vaikka seurakuntien perustamisen yksityiskohdista on erilaisia näkemyksiä, nämä samat kysymykset ovat arvokkaita.
Aiheeseen liittyvää luettavaa: Seurakuntien perustamisessa ilmenevien ongelmien tunnistaminen
Ennen kuin jatkamme seurakuntien perustamisesta puhumista, voisi kuitenkin olla hyödyllistä muodostaa yhteinen määritelmä sille, mitä tarkoitan seurakunnalla.
Mitä tarkoitamme puhuessamme ”seurakunnista”?
Palaan aina Jumalan sanaan, kun tällaisista asioista on kysymys ymmärryksestämme. Katsotaanpa, mitä Raamattu sanoo seurakunnista ja seurakuntien perustamisesta.
Viiniköynnöksen ja oksien ajatus
Johanneksen evankeliumin luvussa 15 jakeessa 5 Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää; ilman minua te ette saa aikaan mitään.” Jeesus puhui tulevista asioista ja selitti, että Hän oli kaiken sen lähde, mitä Hänen taivaallinen Isänsä tulisi tekemään maan päällä; jos he jatkaisivat Jeesuksen seuraamista kaikessa, mikä liittyi heidän elämäänsä ja työhönsä, he näkisivät Hänen työnsä tulokset heidän kauttaan.
Mutta mitä tekemistä viiniköynnöksen ja oksien käsitteellä on seurakuntien ja seurakuntien perustamisen kanssa?
No, ensinnäkin on vain yksi viiniköynnös – ei monta viiniköynnöstä, vaan vain yksi. Jeesus ei viitannut kirkkokuntiin, liikkeisiin tai siihen, mitä kutsumme seurakunniksi (joita on monia), vaan itseensä:
Jumalan Poikaan, jonka Isä lähetti, joka oli täynnä Pyhää Henkeä, kuolemaan maailman syntien tähden, herätettäväksi kuolleista ja lähettämään Pyhän Hengen noustuaan taivaaseen, jotta Hänen työnsä maan päällä jatkuisi Hänen ruumiinsa, seurakunnan, kautta! Se, mitä on ”monia”, ovat oksat. Yksi viiniköynnös, monta oksaa. Yksinkertaista, eikö? (Kunpa olisikin!)
Selitän tarkemmin: Koska on vain yksi viiniköynnös, on vain yksi seurakunta. Jos puhumme uusien seurakuntien perustamisesta, meidän on puhuttava jostakin, joka ei ole erillinen yhdestä todellisesta ja elävästä seurakunnasta eikä sen lisäksi, sillä tämä seurakunta kuuluu Kristukselle.
Uuden seurakunnan perustamisessa on kyse ihmisistä
Uuden seurakunnan perustaminen on itse asiassa seurakunnan kasvun aikaansaamista. Emme aloita jotakin ”uutta” ikään kuin sitä ei olisi jo olemassa. Ja selvyyden vuoksi: koska Jeesus on viinipuu, me olemme oksat. Ihmiset, jotka Karitsan veri on lunastanut. Ihmiset, uudestisyntyneet ja Hengellä täytetyt. Ihmiset, jotka on kutsuttu nimeltä, erotettu, pyhitetty, Hengellä lahjoitetut ja puettu Jumalan päämäärään ja tarkoitukseen edistämään Hänen valtakuntaansa kaikkialla maan päällä! Ihmiset.
Pastoreina ja seurakunnan johtajina tarvitsette rakennuksia, joissa seurakunta voi kokoontua, sekä välineitä palvelutyön mahdollistamiseksi – ohjelmien järjestämiseen, jumalanpalvelusten pitämiseen ja kokousten järjestämiseen – mutta mikään näistä asioista yhdessä tai erikseen ei ole seurakunta. Seurakunta on ihmiset.
Älkää unohtako tätä, ja jos todella uskotte sen, niin kun perustatte seurakuntia, tuokaa jatkuvasti elämällänne esiin se, mihin uskotte, koko loppuelämänne ajan!
Kertomus seurakuntaan ”menemisestä”
Pitkän aikaa pieni ryhmä kokoontui talossamme viikosta toiseen, vuodesta toiseen, joka lauantai-ilta. Ne olivat vaimolleni ja minulle rikasta palvelutyön aikaa.
Vuosien mittaan mukaan tuli erilaisia ihmisiä: jotkut jäivät, jotkut olivat vain ohikulkumatkalla. Eräs mies, joka oli ”vakiokävijä”, nousi yleensä ensimmäisten joukossa jokaisen illan päätteeksi seisomaan ja sanoi,
”No niin, minun täytyy nyt lähteä, koska minun täytyy mennä aamulla seurakuntaan.”
Kun hän oli lähdössä, menin ovelle vastaan ja sanoin hänelle: ”Muista vain, ettei seurakuntaan voi mennä, vaan voi ainoastaan olla seurakunta!” Naureskelimme yhdessä, ennen kuin siunasimme toisemme ja hyvästelimme.
Tätä jatkui jonkin aikaa, kunnes eräänä iltana hän nousi tavalliseen tapaansa sanoen sen, mitä aina sanoi, mutta ennen kuin ehdin vastata, hän nauroi ja sanoi,
”Niin, niin, tiedän: ’Seurakuntaan ei voi mennä, vaan voi ainoastaan olla seurakunta’.
Niin lämpimästi kuin osasin, vastasin hänelle: ”Et sinä tiedä, sillä kun todella tiedät jotakin, minkä Jumala on ilmoittanut sinulle, se muuttaa tapaasi puhua ja toimia. Sitä kutsutaan, ystäväni, ’muutokseksi’.
Seurakuntaan ei voi mennä, koska seurakunta ei ole fyysinen osoite tai kaupunkikadun kulmassa sijaitseva rakennus. Se ei ole jumalanpalvelus, kokous tai ohjelma. Seurakunta on Jumalan kansa. Tämä on totuus.
Kertomukseni uuden seurakunnan perustamisesta
Vuosia sitten, kun ryhdyin johtavaksi pastoriksi perustamaan ja paimentamaan ensimmäistä seurakuntaani, sen kirkkokunnan piirijohtaja, johon kuuluin, sanoi: ”Lähetämme sinut toiseen kaupunkiin ’järjestämään’ uuden seurakunnan.” Näin hän selitti seurakunnan perustamista.
Hän oli oikeassa – tuon seurakunnan perustaminen tyhjästä vaati paljon järjestelyjä ja henkilökohtaista työtä!
Siitä hetkestä lähtien, kun ”tulimme julkisuuteen”, ei ollut paluuta: ei vapaita sunnuntaipäiviä, ei tekosyitä viikoittaisten saarnojen ja raamatuntutkistelujen pitämättä jättämiseen, tapaamisia aloitustiimin kanssa, seurakunnan jäsenten sielunhoitoa, häiden ja hautajaisten toimittamista, jumalanpalvelusten valmistelua ja niin edelleen. Suunnittelua, aikatauluttamista, järjestämistä? Totta kai! Mutta kaikki tuo toiminta ja kaikki minun suorittamiseni eivät synnyttäneet tai ylläpitäneet Hänen seurakuntaansa. Järjestää seurakunta olemassa olevaksi? En usko.
Lopputuloksena on kristillistetty organisaatio jäsenineen ja säännöllisine toimintoineen. Se, mitä tarvitaan – mitä jokainen seurakunnan perustaja ja aloitustiimi tarvitsee – on Jumalan Hengen antama ilmoitus Kristuksen seurakunnasta, mieluiten ennen uuden seurakunnan perustamista.
Se, mitä sanomme tai miten puhumme, ilmaisee usein sen, mitä ajattelemme. Kun ajattelumme muuttuu, myös puhetapamme muuttuu. Jos tieto on tarkoitettu tiedottamaan, Hengen ilmoitus on tarkoitettu muuttamaan. Jeesus ei yrittänyt vain tiedottaa opetuslapsilleen seurakunnastaan, vaan Hän välitti heille ilmoituksen. Myöhemmin helluntaipäivänä, kun opetuslapset saivat Pyhän Hengen, heidän uudistunut mielensä ymmärsi asioita, jotka he saattoivat tietää ainoastaan Hengen kautta.
Tämän seurauksena he puhuivat eri tavalla – eivät enää Jeesuksen hämmentävän lähtemisen hämmentäminä ja pelästyttäminä, vaan Jumalan Hengen täyttäminä, selkeäjärkisinä ja rohkaistuneina. Pietarin vastaus tuona päivänä hämmästyneelle väkijoukolle merkitsi sellaisen muutoksen alkua, joka jatkui monissa muissa, jotka tekivät parannuksen, uskoivat ja seurasivat Jeesusta.
Aiheeseen liittyvää luettavaa: 10 parasta ilmaista seurakunnan hallintaohjelmistoa juuri perustetun seurakuntasi johtamiseen
Yksi seurakunta, yksi seurakunnan perustaja
Mikä siis on pointtini? Pointti on siinä, että on itse asiassa väärin ajatella, että voit perustaa jotakin, mikä on jo olemassa. Kuten Jeesus selitti, aivan kuten on olemassa vain yksi todellinen viinipuu, on olemassa vain yksi todellinen seurakunta. Ja on vain yksi seurakunnan perustaja! Hän sanoi: ”Isäni on viinitarhuri”, ja Hän on istuttanut seurakuntansa Poikansa kautta Pyhässä Hengessä. Raamattu tekee selväksi, että Jeesuksen seurakunta on jo olemassa ja tulee vallitsemaan maan päällä siihen asti, kunnes Herra itse palaa.
Tämä palauttaa meidät määritelmäämme. Seurakuntien perustamisessa (jossa ”uusi” on oletuksena) on todellisuudessa kyse siitä, että seurakunta kantaa hedelmää.
Ei ole olemassa uutta viinipuuta istutettavaksi, vaan ainoastaan oksia kasvatettaviksi. Kasvu on Herran työtä meissä ja meidän kauttamme. Hän saa meidät kantamaan hedelmää sen sijaan, että tekisimme itsestämme hedelmällisiä (tai tuottavia) hänen nimessään.
Kun Jumala toimii meidän kauttamme ihmeellisillä ja yliluonnollisilla tavoilla, kunnia kuuluu Hänelle ja todistus Hänelle eikä ihmiselle. Muistakaa, kuten Raamattu sanoo, me kaikki ”rakennumme elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia” (1. Piet. 2:5). Huone on Jumalan työtä. ”Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät” (Ps. 127:1).
Kun siis puhumme seurakuntien perustamisesta:
- Istuttaminen on Jumalan
- Rakentaminen on Jumalan
- Jopa kykymme kantaa hedelmää on Hänen!
Kun ymmärrämme tämän Hengen ilmoituksen kautta, uudistunut sydämemme ja mielemme asettuvat sopusointuun Jumalan sydämen ja mielen kanssa.
Ilman tällaista sopusointua jokainen uusi työ, jonka mies tai nainen aloittaa, päätyy koskemaan enemmän heidän hyviä aikomuksiaan ja perustuu virheellisesti ajatukseen, että he ovat aloittamassa uutta seurakuntaa. Jumala todella haluaa seurakuntansa kasvavan, mutta meidän on kannettava sydämessämme ja mielessämme ilmoitusta Hänen seurakunnastaan pysyäksemme Jeesuksessa, kun lähdemme tekemään Hänen työtään. Kaikki seurakunnan kasvu riippuu tästä, sillä ilman häntä emme voi tehdä mitään (Joh. 15:5).
Kun siis puhumme uusien seurakuntien perustamisesta, tarkoitamme todellisuudessa oksien lisäämistä todelliseen viinipuuhun, jotta se toivon mukaan kantaisi paljon hedelmää. Mutta uuden oksan lisääminen ei ole sama asia kuin lisärakennuksen rakentaminen taloon.
Ainoa tapa, jolla tällainen oksa liittyy viinipuuhun, on se, että yksilö tekee parannuksen, uskoo Jeesukseen ja seuraa Häntä. Jeesukseen liitetään yksilö, ei yhteisön muodostama seurakunta. Uudesta uskovasta tulee sitten toinen oksa elävään viinipuuhun, jolla on suuri potentiaali kantaa hedelmää.
Tämä on keskeistä pastoreille ja seurakunnan johtajille, kun he ymmärtävät, mikä seurakuntien perustamisessa on ”uutta”: kyse ei ole siitä kansakunnasta, kaupungista tai paikkakunnasta, jonne menet. Kyse ei myöskään ole rakennuksesta, välineistöstä, ohjelmista tai jumalanpalveluksista, joita järjestät perustamissasi seurakunnissa.
Viime kädessä kyse on jokaisesta ihmisestä, jonka tavoitat evankeliumilla ja joka antaa elämänsä Jeesukselle ja syntyy uudesti Jumalan Hengestä. Kuollut kivi, joka on nyt elävä! Se tekee asioista uusia.
Mutta?
Entä pyhien ryhmittely uudelleen, brändin uudistaminen ja uudelleenpaketointi?
Entä johtavat pastorit, jotka opettavat opetuslapseutta niille, jotka ovat jo ”Kristuksessa”?
Entä kouluttaminen ja varustaminen, aktivointi ja lähettäminen?
Nämä kaikki ovat hyviä, tarpeellisia ja tärkeitä asioita, mutta kyse ei ole uudesta seurakunnan perustamisesta, vaan uskovien paimentamisesta kohti kypsyyttä.
Tässä asiassa hankalaa on se, että voimme tehdä kovasti töitä ja käyttää valtavia määriä resursseja niiden hoitamiseen ja pastorina toimimiseen, jotka jo uskovat Kristukseen, emmekä silti koskaan näe heidän kantavan hedelmää Valtakunnan edistämiseksi! Itse asiassa voisimme jopa päätellä, että Kristuksen ruumiin hedelmällisyys seurakunnan kasvun suhteen on oman palvelutyömme mittari. Ja seurakunnan eturintama tulee aina olemaan kadotettujen tavoittamisessa Jumalan rakkauden ja anteeksiannon evankeliumilla Jeesuksen Kristuksen kautta – yhdellä sanalla ilmaistuna: evankelioinnissa.
Haasteenamme on tehdä molemmat hyvin: paimentaa seurakuntaa niin, että sen jäsenet aktivoidaan ja lähetetään ”ihmisten kalastajina”. Mikä tahansa muu syy seurakunnan perustamiseen viittaa siihen, ettemme ole ymmärtäneet seurakunnan apostolista ja profeetallista perustusta (Ef. 2:20).
Neuvoja tuleville seurakunnan perustajille? Ed Stetzerin sanoin: ”Älä anna seurakuntasi olla umpikujana suuren lähetyskäskyn valtatiellä.”
Aiheeseen liittyvää luettavaa: 10 parasta jumalanpalvelusesitysohjelmistoa Macille
