“Sanoin joillekin ihmisille: ÄLKÄÄ ANTAKO” (JÄRKYTYS: Jumala huolehti silti)
Anteliaisuus voittaa kymmenysten antamisen: Aseta Hengen ohjaama anteliaisuus vanhan liiton kymmenysten antamisen edelle. Jumalaa kiinnostaa ensin sydän.
Luota Jeesuksen johtavan: Johtajien täytyy luottaa seurakuntalaisten seuraavan Pyhän Hengen johdatusta.
Uuden liiton antaminen: Uusi testamentti opettaa vapaaehtoista antamista henkilökohtaisen vakaumuksen perusteella, ei tietyn prosenttiosuuden mukaan.
Pastorit näyttävät suunnan: Pastorin suhtautuminen rahaan vaikuttaa seurakunnan kulttuuriin ja seurakuntalaisten antamiskäyttäytymiseen.
Kuvittele tämä hetki:
Pariskunta pyytää tapaamista kanssasi. He hukkuvat laskuihin, hänen yrityksensä on hiljattain mennyt konkurssiin, ja hän etsii töitä vaikeassa työmarkkinatilanteessa. Hän on kotona pienten lasten kanssa ja tekee parhaansa erittäin tiukalla budjetilla.
Kuinka paljon heidän siis pitäisi antaa?
HUOM.: Tämä tilanne tapahtui minulle... ja sanoin heille, ettei heillä ollut MITÄÄN velvollisuutta antaa seurakunnalle. Sanoin, että jos he rukoilisivat ja kokisivat Jeesuksen johdattavan heitä antamaan, heidän tulisi seurata tätä johdatusta. Mutta heillä oli täysi vapaus olla antamatta.
Continue Reading for Free
Create a free account to finish this article, plus get ongoing access to timely insights and practical resources.
Have an account? Log In
Uskon, että monien pastoreiden olisi vaikea hyväksyä tällainen kanta. Budjettipaineet ovat nimittäin todellisia. Henkilökunnalle on maksettava palkkaa. Ja meille kaikille on annettu sama käsikirjoitus: kun pankkitilin saldo alkaa huveta, on aika aloittaa saarjasarja kymmenysten antamisesta.
Kasvoin itse tuossa perinteessä. Vasta kun eräs mentori esitti minulle suoran kysymyksen, se alkoi purkautua.
Kun saarnaat kymmenyksistä, liittyykö motiivisi uskollisuuteen Raamatulle vai siihen, että varmistat seurakuntasi taloudellisen hyvinvoinnin?
Tämä kysymys ansaitsee enemmän kuin pikaisen vastauksen.
Jeesus korvasi kymmenykset (vanhan liiton) jollakin vaikeammalla.
Kymmenykset olivat pakollinen vero — kymmenen prosenttia bruttotuloista, ilman poikkeuksia — jonka tarkoituksena oli rahoittaa leeviläistä papistoa. Kun Jumala jakoi luvatun maan, Leevin heimo ei saanut perintöosuutta. Ei maata. Heidän tehtävänsä oli palvella pappeina eri puolilla Israelia, ja muiden yhdentoista heimon maksamat kymmenykset mahdollistivat heidän toimeentulonsa. Kyseessä oli tiettyä papillisjärjestelmää varten rakennettu rakenteellinen taloudellinen ratkaisu.
Tuo järjestelmä on poissa.
Papisto, jota se rahoitti, on poissa.
Uudessa testamentissa ei ole missään käskyä maksaa kymmenyksiä. Ei yhtäkään.
Pakolliset kymmenykset korvataan jollakin yksinkertaisemmalla ja vaativammalla: Hengen johdattamalla, vapaaehtoisella anteliaisuudella.
Paavali sanoo sen selvästi 2. Kor. 9:7:ssä: "Antakoon kukin niin kuin on sydämessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä Jumala rakastaa iloista antajaa."
Nyt kysymys siirtyy siis siitä, "Minkä prosenttiosuuden Jumala vaatii?" kysymykseen "Mihin Pyhä Henki minua kehottaa?"
Pastoreiden täytyy luottaa Jeesukseen raha-asioissa.
Et voi saarnata anteliaisuudesta ahdistuksen vallassa ja odottaa sen tuottavan ihmisissäsi mitään muuta kuin lisää ahdistusta. Ross Gilbert, työtoverini pastorina New Life Fellowship -seurakunnassa, ilmaisee vanhan lähestymistavan suoraan:
Aina kun otat Raamatusta lain ja valitset sieltä sinua miellyttävän lain, joka myös ohjaa ihmisiä tekemään sitä, mitä haluat heidän tekevän, kyse on kontrollista. Siinä kaikki.
Pastorien on luotettava siihen, että heidän ihmisensä seuraavat Jeesuksen johdatusta.
Se, millainen asenne sinulla on saarnatuolin takana, muovaa huoneen ilmapiiriä. Jos pidät budjetista kiinni rystyset valkoisina, ihmiset kyllä tuntevat sen — sanoitpa sen ääneen tai et.
Ryan Johnson, joka toimii pastorina Vancouverin keskustassa sijaitsevassa Church Untitled -seurakunnassa, puhuu rehellisesti siitä, miten helposti tämä tulee esiin:
Meidän ei pidä siirtää tuota ahdistusta muiden ihmisten kannettavaksi. ‘Jos te ette anna, näytän typerykseltä.’ Emme koskaan sanoisi sitä suoraan, mutta joskus se tulee esiin siinä, miten viestimme.
Ross Gilbert vie ajatusta vielä pidemmälle:
Jumala ei tarvitse rahojasi. Ja tiedätkö, mitä se tarkoittaa? Me New Lifessa emme myöskään tarvitse rahojasi.
Se ei ole laiminlyöntiä. Se on luottamusta Jumalan kykyyn huolehtia tarpeistamme (ilman että meidän tarvitsee painostaa ketään).
Meidän on luotettava siihen, että ihmisemme haluavat seurata Jeesuksen johdatusta. Edellä kulkeminen tarkoittaa sitä, että antaa itse ennen kuin pyytää muita antamaan. Se tarkoittaa riskin kantamista itse sen sijaan, että jakaisi sen muiden kannettavaksi. Se tarkoittaa sitä, että on aidosti valmis hyväksymään sen, että Henki kehottaa jotakuta antamaan tässä kuussa alle 10 % — tai ei mitään.
Se ei ole pieni pyyntö. Se on luultavasti suurin niistä.
Jumala ON uskollinen.
Perustimme New Life Fellowshipin vuonna 2019. Jokaisena sen jälkeisenä vuonna olemme rahoittaneet budjettimme kokonaan — ilman kymmenysten antamiseen liittyvää kieltä, ilman velvoitetta ja ilman painostusta.
Pastori Ryan Johnsonin tarina näyttää erilaiselta, mutta pohjautuu samaan ajatukseen. Muutama vuosi sitten hänen tiiminsä koki Jumalan johdattavan heitä mittavaan rakennushankkeeseen — 10 000 neliöjalan tilaan Vancouverin sydämessä.
Arvioidut kustannukset olivat $1.2 million.
He kokeilivat tavanomaisia reittejä: istuivat vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa, selvittivät avustusmahdollisuuksia ja kävivät läpi kaikki kanavat, jotka heidän oma viisautensa saattoi löytää. Ovet sulkeutuivat kaikkialla. He sanoivat seurakunnalleen:
Tässä koemme Jumalan johdattavan meitä. Jos sinäkin näet sen, tule seuraamaan. Älä tee sitä meidän sanojemme perusteella, vaan siksi, että Henki puhuu sinulle.
Tammikuussa rakennustöiden ollessa lähes valmiit ja noin $250,000:n vielä tarvittavana Ryan nousi seisomaan ja kertoi seurakunnalleen, etteivät he menisi pankkiin hakemaan väliaikaista lainaa. Seuraavana aamuna hän heräsi – kuten hän itse asian ilmaisi – ”kaikkein suurimpaan haavoittuvuuskrapulaan”.
Sitten tuli keskiviikko. $130,000 ilmestyi odottamatta heidän tililleen. Muutamaa kuukautta myöhemmin, tunnin sisällä siitä, kun he olivat saaneet käyttöluvan uusiin tiloihin, tuntematon lahjoittaja soitti ja tarjoutui kattamaan koko jäljellä olevan summan.
Jumala osoitti minulle, ettei kyse ole rahasta, Ryan sanoo. Hän voi napsauttaa sormiaan sekunnissa ja saada tämän tapahtumaan. Kyse on muovautumisesta.
Kaksi seurakuntaa. Kaksi kaupunkia. Kaksi hyvin erilaista tilannetta. Niitä yhdistää sama lanka.
Rahalla on tapana paljastaa, mitä todella uskomme Jumalasta ja hänen uskollisuudestaan meitä kohtaan. Meidän on luotettava budjettiemme kanssa Jeesukseen, ennen kuin pyydämme ihmisiämme luottamaan häneen omien budjettiensa kanssa.
