Key Takeaways
Saarnat ja ohjelmat eivät tee opetuslapsia; ihmissuhteet tekevät, yksi tai kaksi ihmistä kerrallaan.
Mittaa opetuslapseutta sen perusteella, kuinka moni seurakuntasi jäsenistä todella tekee opetuslapsia.
Opetuslapseus kukoistaa armon ilmapiirissä, jossa ihmiset voivat epäonnistua ilman, että heidän tarvitsee piilotella sitä.
Ed, kerro meille hieman itsestäsi ja erityisesti siitä, mitä Recentered tekee pastoreiden hyväksi.
Perustin Recentered Groupin toimittuani Church of the Open Doorin pastorina 21 vuoden ajan. Olen ollut pastorina 40 vuotta. Sitä ennen olin armeijan upseeri ja sitä ennen palomies vaativissa metsäpalotehtävissä. Olen aina halunnut sydämestäni auttaa pastoreita. Pastorit ovat yksinäisiä, eivätkä useimmat seurakunnat kiinnitä huomiota johtoryhmänsä hyvinvointiin.
Perustimme Recenteredin auttaaksemme seurakuntia palaamaan siihen, mikä on Jeesukselle tärkeintä: kahteen suureen. Suuri lähetyskäsky on tehdä kaikki kansat Jeesuksen opetuslapsiksi. Suuri käsky on rakastaa toisiamme. Seurakunnat kadottavat näkyvistään molemmat paikallisseurakunnan työn murskaavan taakan ja kaiken muun tielle tulevan alle.
Autamme siis:
- haavoittuneita pastoreita toipumaan
- johtamisongelmista kärsiviä seurakuntia tervehtymään
- edistämään opetuslapseuttamiskulttuurin rakentamista seurakunnissa.
Miten Edistä tuli opetuslapsi
Sanot usein, että opetuslapseksi kasvaminen tapahtuu ihmissuhteessa. Kuka opetti sinua opetuslapseksi, ja mitä muistat parhaiten siitä, miten hän teki sen?
Olen Jeesus-liikkeen kautta uskoon tullut. Luotin Kristukseen 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa, ja ensimmäinen opetuslapseksi opettajani oli Young Lifen kautta Stan-niminen mies.
Siihen aikaan meillä oli käytössämme vain King James -raamatunkäännös. Olin yliopistossa, ja tapasimme College Life Housessa, joka oli Campus Crusaden (nykyään Cru) järjestö. Stan osti minulle Scofieldin viiteraamatun. En tiennyt Raamatusta mitään. Kun olin päivät luennoilla, hän vietti koko päivän keltaisen tussin kanssa ja merkitsi kohdat, joissa Scofieldin muistiinpanot liittyivät tekstiin.
Kävimme Young Lifen opetuslapseusmateriaalin läpi yleensä puistossa. Hän haki minut ja vei minua eri paikkoihin. Hän oli ystäväni jo ennen kuin edes tiesin, mitä opetuslapseus oli. Hän oli vain ystävä, joka kertoi minulle Jeesuksesta, ja kasvoin valtavasti.
Have an account? Log In
Miksi seurakunnat menettävät sitoutumisensa opetuslapseuteen
Siirrytään nopeasti pastorivuosiisi. Oliko hetkeä, jolloin ymmärsit, etteivät seurakuntasi opetuslapseustyön pyrkimykset tuottaneet opetuslapsia?
Dallas Seminaryssä elämääni vaikutti voimakkaasti Howard Hendricks, joka korosti suuresti opetuslapseutta. Opetuslapseus oli kaikki, minkä tunsin: Jeesus-liikkeen pastorini opetti minua opetuslapseksi, ja armeijassa kaikki liittyi opetuslapseuteen.
Sitten toimin pastorina seurakunnassa Keskilännessä, seurakunnassa Luoteisosissa ja lopulta Church of the Open Doorissa. Yhdelläkään niistä ei ollut sitä, mitä kutsuisin ihmissuhteisiin perustuvaksi opetuslapseudeksi: sitä, että istut alas yhden ihmisen kanssa, jos hän on aivan uusi uskova, tai kahden tai kolmen ihmisen kanssa ja varustat heidät elämään kristittynä. Sitä opetuslapseus on: ihmisten varustamista ja rohkaisemista luottamaan Jeesukseen ja seuraamaan häntä.
Heidän näkemyksensä opetuslapseudesta oli pastorin saarnat ja ohjelmat. Saarnoissa ei ole mitään väärää. Saarnasin 40 vuotta ja rakastan sitä. Mutta saarnat eivät oikeastaan varusta ihmisiä tehokkaasti luottamaan Kristukseen ja seuraamaan häntä. Niinpä jouduin aloittamaan alusta jokaisessa seurakunnassa.
Church of the Open Doorissa se yllätti minut. Se oli historiallinen ja syvästi raamatullinen seurakunta, mutta siellä ei ollut opetuslapseutta. Kun otin asian esille, ihmiset sanoivat: ”No, meillä on saarnat, teemme tätä ja tuota.” Eräs entinen vanhimmiston jäsen todella ymmärsi asian, ja vaikka hän ei enää käynyt seurakunnassa, hänestä tuli liittolaiseni.
Aiemmin käyttämäni materiaalit olivat siirtyneet kohti häpeään ja syyllisyyteen perustuvaa kristillisyyttä armon ja Kristuksessa olevan identiteettimme sijaan, joten kirjoitin uuden kurssin nimeltä Armosta alkaen, jota käytän edelleen. Kävin sen läpi vanhimmiston kanssa ja sanoin heille: ”Aion pyytää teitä käymään tämän läpi jonkun toisen kanssa.” Se alkoi vain kasvaa.
Vanhimmiston jäsenet epäröivät aluksi. Mutta kun he olivat opettaneet nuorta miestä opetuslapseksi, ystävystyneet hänen kanssaan ja oppineet tuntemaan hänen elämänsä, se oli kuin viruksen tarttumista. Kun Pyhä Henki on käyttänyt jotakuta vaikuttaakseen merkittävästi toisen ihmisen elämään, avioliittoon, vanhemmuuteen ja seurakuntaan osallistumiseen, hän ei enää palaa entiseen.
Olen toiminut johtotehtävissä neljässä eri seurakunnassa, ja näen seurakuntien luovan opetuslapseusohjelman, asettavan jonkun sen vastuuhenkilöksi ja sitten pastorien siirtyvän talousarvion tai seurakunnan kasvun pariin. On melkein kuin he olisivat vain merkinneet asian hoidetuksi. Onko tämä oikeudenmukainen havainto?
Kyse on yhteyden katkeamisesta. Yksi ongelma on se, että seurakunta on omaksunut yritysmaailman kaltaisen johtamisen, ja sitä yritysjohtaminen tekee: joku hoitaa henkilöstöhallintoa, joku ottaa tämän vastuulleen ja joku toinen tuon.
Haastan Recenteredissa työskenteleviä pastoreita muuttamaan kulttuuria ottamalla itse ensimmäisen askeleen ja saarnaamalla suurta lähetyskäskyä. Open Door -kirkossa saarnasin suuresta lähetyskäskystä jokaisen vuoden ensimmäisenä sunnuntaina. Ihmiset sanoivat: “Olemme hieman kyllästyneitä tähän”, ja minä vastasin: “Niin, mutta on uusia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tämän olevan kaikkein tärkeintä.” Seuraavalla viikolla saarnasin ykseydestä ja toinen toisemme rakastamisesta, aina ihmissuhteiden kontekstissa.
Vaimoni Judy tarttui asiaan ja alkoi opettaa naisia opetuslapsiksi, ja nämä naiset alkoivat opettaa toinen toistaan. Lopulta meillä oli kerroksittainen opetuslapseuttaminen: yläkouluikäiset toteuttivat perusopetuslapseuttamista lasten työssä, lukiolaiset panostivat yläkouluikäisiin ja korkeakouluopiskelijat lukiolaisiin.
Seitsemän vuotta myöhemmin, toisen rakastamani pastorin johdolla, Open Door -kirkossa tehdään edelleen opetuslapseuttamista. Viimeisten kahden vuoden ajan yksi heidän “läpimurtonrukouksistaan” on ollut 75 uuden opetuslapseussuhteen syntyminen ei-kristittyjen kanssa. He seuraavat sitä, ja nyt heitä on yli 50.
Kun katson elämääni taaksepäin, olen kuullut tuhansia saarnoja ja saarnannut itse pari tuhatta. Mutta tärkeimmät muistoni liittyvät siihen, että joku minua rakastanut, minusta välittänyt ja minua kuunnellut ihminen opetti minua opetuslapseksi, tai siihen, että joku, jota itse opetin opetuslapseksi, koki läpimurron.
Olen tunnettu Edin teologian ensimmäisestä säännöstä: Jumala on viisas. Jos Hän käskee meitä tekemään opetuslapsia, siihen täytyy olla jokin syy. Esteenä on se, että opetuslapseuttaminen on hitaampi tapa kasvaa kuin ohjelmat, ja pastorit ovat kovan paineen alla saadakseen aikaan tuloksia.
Ajan varaaminen opetuslapseuttamiselle
Kuvittele pastori, joka on kanssasi samaa mieltä mutta katsoo täyteen ahdettua kalenteriaan ja pohtii, miten hän voisi järjestää aikaa muutamalle opetuslapseussuhteelle. Mitä sanoisit hänelle?
Ota riski ja luota Herraan Jeesukseen, joka antoi sinulle käskyn tehdä opetuslapsia.
Open Door -kirkossa käytin paljon aikaa johtajiemme kanssa kulttuurin muuttamiseen, koska olimme liian kiireisiä. Opetuslapseuttamiselle ei ollut tilaa, joten luovuimme parista asiasta. Kirkoissa muutos on nelikirjaiminen sana, joten se on vaikeaa.
Kaikki alkaa siitä, että merkitset sen kalenteriisi. Näin kävi minulle vasta eilen. Minulla on aina yksi mies, jota opetan opetuslapseksi ja jonka kanssa se on ilo, ja hän odotti minua Glendorassa kello kymmeneltä. Sinä aamuna sain noin kuusi puhelua pastoreilta ja kirkoilta, jotka sanoivat: “Tarvitsen sinua.” Sanoin vain: “Tarkistan kalenterini. Olen pahoillani, se aika on jo varattu.” Yleensä ihmiset eivät kysy, mitä aiot tehdä.
Koska opetuslapseuttaminen oli Open Door -kirkossa niin uutta, minun täytyi lähteä kampukselta ja pois toimistostani sitä varten. Tapasin miehen aamiaisella tai kahvilla tai kutsuin hänet kotiimme.
Jeesuksen malli opetuslapseuttamiseen
Lähestymistapasi perustuu siihen, miten Jeesus opetti opetuslapsiaan. Kerro näkemästäsi toimintamallista ja siitä, miten se muovaa filosofiaasi.
Opin opetuslapseuttamisen Howard Hendricksiltä, varastin kaiken hänen materiaalinsa ja olen siitä lähtien opettanut sitä raamattukorkeakoulussa sekä seminaareissa ja kirkoissa.
Evankeliumeissa Jeesus aloitti yksinkertaisesti toteuttamalla tehtäväänsä opetuslasten edessä: opettamalla, parantamalla ja tekemällä kaikkea sitä. Sitten Hän antoi heidän tehdä sitä samalla kun Hän katseli ja korjasi heitä. Kaikki oli suhteisiin perustuvaa. Et löydä paikkaa, jossa Jeesus olisi istuutunut ja sanonut: “Tänään puhumme kolminaisuudesta.” Opetus nousi esiin todellisesta elämästä, mikä on helpompaa, kun leiriydytte yhdessä ympäri Israelia.
Sitten Matteuksen luvussa 10 Hän lähetti heidät matkaan kaksi kerrallaan. Hän siis teki sen ja he katselivat; he tekivät sen ja Hän katseli. Kirkastusvuoren jälkeen opetuslapset eivät pystyneet ajamaan demonia pois pojasta, ja Jeesus käytti tilannetta opetushetkenä: “Tämä laji ei lähde muulla kuin rukouksella ja paastolla.” Kun lähetämme ihmiset matkaan, he palaavat todellisten kysymysten kanssa ja oppivat vastauksista.
Sitten annamme heidän lähteä. Luotamme heihin. He tekevät virheitä, ja kuulemme, mitä he sanoivat jollekulle ja irvistämme, mutta he tulevat tekemään sen.
Kun koulutin pienryhmien johtajia, he kutsuivat minua nimellä “Poissaoleva Ed”. Sanoin: “Johdan uutta ryhmääsi pari viikkoa, sitten sinä johdat sitä pari viikkoa, ja teemme toiminnan jälkeisen arvioinnin.” Annoin palautetta, esimerkiksi sanoin jollekulle: “Puhut liikaa. Anna hiljaisuuden tulla.” Pienryhmissä ja opetuslapseuttamisessa se, joka esittää seuraavan kommentin hiljaisuuden jälkeen, ohjaa keskustelua, joten kannattaa pysyä hiljaa ja antaa toisen puhua.
Sitten lopetin paikalle saapumisen. Eräs hyvin tuntemasi johtaja, Mark, vastasi, kun soitin hänelle (tämä tapahtui ennen matkapuhelimia), ja kysyi, milloin tulisin. Sanoin: “En tule. Hei.” Hän onnistui hienosti. Näin meidän täytyy toimia.
Tällä hetkellä käyn erään miehen kanssa läpi kirjaa Armosta alkaen. Hän kuuluu etniseen yhteisöön ja työskentelee viihdealalla, ja keskustelemme siitä, miten hän tavoittaa yhteisönsä ja soveltaa tämän siihen. Olen pyytänyt häntä rukoilemaan siitä, kenet hän opettaa opetuslapseksi, ja hänellä on jo joku mielessään. Hän tarjoutui tilaamaan kappaleen kirjasta Armosta alkaen, mutta sanoin: “Ei, minä tuon sinulle yhden.” Se on minulle vaivan arvoista.
More Articles
Opetuslasten valitseminen ja valtuuttaminen
Kun pastori on vasta aloittamassa, miten hän päättää, kenet kutsua opetuslapseussuhteeseen?
Noin puolessa kirkoista, joiden kanssa olen työskennellyt, aloitimme johtajista. Joskus johtajat eivät ole kiinnostuneita. Silloin alat opettaa jotakuta toista opetuslapseksi, jotta sinulla olisi kerrottavana tarinoita. Kun johtajat kuulevat jonkun sanovan: “Olimme avioeron partaalla, mutta sitten Ed ja Judy alkoivat opettaa meitä opetuslapsiksi, ja katsokaa nyt meitä”, he alkavat ajatella: “Hetkinen, tuo on voimallista.”
Etsin aina jotakuta, joka on innokas ja todella haluaa sitä. Pääpastorien kannalta tämä on hankalaa, koska kaikki haluavat pastorin opetuslapseuttavan heitä. Howard Hendricks sanoi, että kannattaa etsiä FAT-ihmisiä:
- Uskollisia
- Käytettävissä olevia
- Opetettavissa olevia
Sanoisin aina: ”Teemme tätä yhden ajanjakson ajan.” Sana ”ajanjakso” antoi minulle pakotien, jos joku ei tehnyt työtä tai jätti jatkuvasti tapaamisia väliin. Olen syönyt yksin aamupalaa kello viideltä useammin kuin pystyn laskemaan.
Opetuslapseus, kuten kaikki palvelutyö, on sotkuista. Mutta juuri tämä sotkuisuus tekee siitä läheistä.
Ed Underwood
Voit sanoa jollekulle: ”Et tullut paikalle.” Saarnaamisen yhteydessä niin ei koskaan tapahdu.
Ohjelmallisessa opetuslapseudessa on sisäänrakennettua etäisyyttä. Jos en tule paikalle, olen vain yksi joukosta. Eikö niin?
Se on totta. Mitä suuremmaksi pienryhmä kasvaa, sitä vähemmän sitoutumista siinä on, koska ihmiset ajattelevat, ettei kukaan huomaa heidän poissaoloaan.
Toinen asia, jonka teimme Avoimen oven seurakunnassa, oli opetuslapseuden kirjaaminen jokaiseen työnkuvaukseen: jokaiselle vanhimmalle, työntekijälle, pienryhmän johtajalle ja lastenpalvelutyöntekijälle. Emme suhtautuneet siihen lakihenkisesti. Ihmisillä on kiireisiä ajanjaksoja. Halusimme kuitenkin heidän tietävän, että jos pyöritämme ohjelmia ilman opetuslapseutta, emme tee sitä, mikä on Jeesukselle tärkeintä. Opetuslapseus tuottaa kestävää kasvua ihmisen elämässä, ja se vie aikaa.
Mistä tiedät, milloin joku on valmis opetuslapseuttamaan jotakuta toista?
He eivät koskaan tunne olevansa valmiita. Kun heitä opetuslapseutetaan, haluamme varmistaa, että he ovat terveitä eivätkä aja omaa asiaansa. Ihmiset tulevat joskus seurakuntiin omine tavoitteineen, etkä halua uskoa muita heidän käsiinsä. Terveys ei tarkoita sitä, että heillä olisi kaikki kunnossa. Olisimme kuitenkin esimerkiksi hyvin varovaisia riippuvuuksista kärsivien kanssa. Emme yleensä antaisi riippuvuudesta kärsivän opetuslapseuttaa ketään muuta kuin toista riippuvuudesta kärsivää, koska tavallinen ihminen rakastaa heitä, ja riippuvuuksista kärsivät käyttävät usein sitä hyväkseen.
Yleensä ihmiset ovat valmiimpia kuin he ajattelevatkaan, ja luotamme Pyhän Hengen voimaan. Todellinen avain on teoksen Armosta alkaen kolmas luku: heidän täytyy tietää, keitä he ovat Kristuksessa, ja ymmärtää heidän sisällään tapahtunut perustavanlaatuinen muutos. Meillä on kaksi sivua, joissa luetellaan 35 muutosta, jotka tapahtuvat yliluonnollisesti heti, kun ihminen uskoo Kristukseen. Useimmilla kristityillä ei ole siitä aavistustakaan. Ei ole olemassa merkityksetöntä kristittyä. Jos he tietävät, että heillä on Pyhä Henki, uusi luonto ja voima olla tekemättä syntiä, he ovat valmiita.
Ja korostamme jatkuvasti armoa, armoa, armoa. Kestävä muutos syntyy siitä, että luotamme enemmän Jeesukseen, ei siitä, että joku viheltää pilliin, koska olemme ylittäneet rajat.
Tutustuminen Beginning in Grace -materiaaliin
Puhutaan lisää Beginning in Grace -materiaalista, jota olet kehittänyt vuosien ajan satojen ihmisten kanssa.
Alkuperäistä versiota on käyttänyt tuhansia ihmisiä. Se kaipasi päivitystä, joten julkaisimme hiljattain tarkistetun ja päivitetyn version sekä digitaalisen version.
Tavoitteena on johdattaa ihminen kadulta kasteelle, aivan kuten Apostolien teoissa tehtiin.
Tällainen on Beginning in Grace -materiaalin rakenne:
Suhteesi aloittaminen Jumalan kanssa (luku yksi).
Kuinka sinulla voi olla suhde Jumalaan, kuinka voit ymmärtää hänen armonsa elämässäsi ja käsittää jakeen Joh. 3:16: pelastus on yksinomaan uskoon perustuva tapahtuma. Church of the Open Door -seurakunnassa jotkut J. Vernon McGeen opetusten äärellä istuneet ja jokaiseen konferenssiin osallistuneet sanoivat: ”Tämähän on aivan perusteita.” Vastasin: ”Antakaa sille mahdollisuus.” Käytyään materiaalin läpi he sanoivat: ”Tämän kertaaminen teki minulle todella hyvää.”
Suhteesi syventäminen Jumalan kanssa (luku kaksi).
Rukouksen voima: olet yhteydessä Jumalaan rukouksen kautta, ja hän on yhteydessä sinuun Raamatun kautta. Useimmat kristityt, myös konservatiivisissa piireissä, tuntevat jakeita mutta eivät tiedä, miten Raamattu muodostaa kokonaisuuden, joten näytämme heille, miten Vanha testamentti rakentuu ja miten se liittyy Uuteen testamenttiin.
Uusi identiteettisi Kristuksessa (luku kolme).
Lisäsin tämän, koska useimpien kristittyjen kaksi lempivirttä ovat ”Aivan niin kuin olen” ja ”Lennän pois”. Entä väliin jäävä osa? Keskimmäinen osa on pyhitys, Room. 5–8. Tämä luku keskittyy Gal. 2:20:een: uuteen identiteettiisi, käytössäsi olevaan voimaan ja siunauksiin, jotka sinulla on taivaallisissa paikoissa.
Jumala-suhteesi tarkoitus (luku neljä).
Perustuu Ef. 2:10:een. Kutsua ei ole saanut vain pastorit, vaan jokainen. Eräs opetuslapseuttamani mies johtaa kiinteistöalan yritystä, ja nyt 30 miestä kokoontuu hänen toimistossaan raamatuntutkisteluun käyden läpi Galatalaiskirjettä ja Kolossalaiskirjettä. Hän näkee sen Ef. 2:10:n mukaisena tarkoituksenaan.
Suhde toisiin Kristuksessa (luku viisi).
Seurakunta, avioliitto ja ihmissuhteet, mutta armon ja identiteetin näkökulmasta. Kyse ei ole siitä, että ”Miehet, rakastakaa vaimojanne, tai joudutte vaikeuksiin.” Vaan: ”Miehet, rakastakaa vaimojanne niin kuin Kristus rakasti seurakuntaa, ja te tiedätte, miten hän rakastaa teitä.” Käymme läpi myös Sananlaskuja. Esitän koko ajan avoimia kysymyksiä. Eilen eräs pitkään kristittynä ollut sanoi: ”Vau, Ed, menet suoraan asiaan. Nämä ovat henkilökohtaisia.” Vastasin: ”Niin, koska jos se ei muuta elämääni, vain kasaan tietoa.”
Raamattu ei käske kirjoittamaan Jumalan sanaa muistiinpanovihkoihin. Se käskee kätkemään sen sydämeen.
Ed Underwood
Jeesuksen rakkauden jakaminen toisille (luku kuusi).
Kuinka evankeliumia voi jakaa. Vietämme paljon aikaa Kol. 4:2–6:n parissa. Olemme ymmärtäneet asian väärinpäin: ajattelemme, että evankeliumin jakaminen tarkoittaa Jeesuksesta puhumista, mutta Paavali osoittaa, että kyse on suhteiden rakentamisesta ei-kristittyihin ja heidän huomioimisestaan.
Osasi Kristuksen ruumiissa (luku seitsemän).
Tässä kysyisimme: ”Missä haluaisit palvella Church of the Open Door -seurakunnassa?” Vastikään uskoon tullut kristitty voisi aloittaa kuuntelemalla lasten raamatunjakeiden lausumista lasten toiminnassa. Eräs mies, joka oli Azusa Pacific -yliopiston jalkapallovalmentaja ja jolla oli teologian tutkinto, oli valmis vanhimmaksi, joten haastoin hänet siihen tehtävään. Jotkut muut voisivat ryhtyä pienryhmänjohtajiksi.
Tässä pastorien on ymmärrettävä oma tehtävänkuvauksensa. Lukekaa Efesolaiskirjeen luku 4. Tehtävä ei ole pitää saarnoja, jotta yhä useammat ihmiset tulisivat. Tehtävä on varustaa pyhät palvelutyöhön.
Ed Underwood
Rakastan saarnoja ja olen omistanut elämäni niiden tarkalle opettamiselle.
Mutta keskilännen seurakunnassa kirjoitin pienryhmämuistiinpanoja, joissa kysyttiin: ”Mikä oli Edin pääajatus sunnuntaina?” Keskiviikkoon mennessä ihmiset eivät osanneet kertoa sitä minulle. Tein sitä vain noin kuukauden ajan, koska se oli niin noloa.
Opetuslapseuttaminen vie sinut toisen ihmisen elämään. Eilen tapaamani mies kertoi minulle kolme asiaa, jotka ovat hänellä edessä, ja merkitsin ne kalenteriini. Hän tietää, että Ed ja Judy rukoilevat hänen puolestaan ensi tiistaina. Se on läheistä ja tehokasta.
Opetuslapseuden mittaaminen
Kun puhutaan opetuslapseudesta, pastoreilla näyttää olevan valinta tehtävänä. Paras kasvu on usein hidasta, tammen tavoin tapahtuvaa kasvua, eikä nopeaa kasvua, joka ei ehkä kestä. Jos pastori valitsee hitaan tien, miten hän mittaa sitä? Pastorit voivat seurata lahjoittamista, osallistujamääriä, pienryhmiä, vapaaehtoisia ja jopa verkkosivuston liikennettä. Suhteisiin perustuvaa opetuslapseutta on paljon vaikeampi mitata. Miten teemme sen?
Ensisijaisesti tarinoiden ja kutsujen kautta. Mutta tärkein mittari on se, kuinka moni seurakuntasi jäsenistä todella tekee opetuslapsia.
Se, kuinka kauan siihen menee, riippuu henkilöstä. Jonkun vieminen läpi kirjan Armosta alkaen saattaa kestää vuoden.
Nykyisen opetuslapsekseni kanssa, joka tuntee Raamattunsa hyvin, käymme todennäköisesti läpi yhden luvun viikossa. Recenteredissä kirjoitamme myös kahdeksan viikon raamatuntutkisteluja Galatalaiskirjeestä ja Kolossalaiskirjeestä, ja muitakin resursseja on, koska haluat pysyä tuon ihmisen elämässä niin kauan kuin voit. Yritämme myös ohjata ihmiset muiden luo, koska minulla ei ole opetuslapsia. Teen Kristuksen opetuslapsia.
Opetuslapseus antaa myös todellisen tavan puhua lahjoittamisesta, ei niin, että sanoisimme: ”Seurakuntamme on kriisissä ja tarvitsemme rahaa.” Voit kysyä: ”Kerro minulle taloudestasi. Oletko lahjoittaja?” Yleensä minun ei tarvitse kysyä, koska heidän taloutensa on sekaisin. Sanon: ”Ainoa asia, jonka tiedän taloudesta, on se, että jos olet taloudenhoitaja, Jeesus lupaa pitää sinusta huolen. Aloitetaan siis lahjoittamisesta.” Ja se on kestävää, koska he lahjoittavat ymmärryksestä eivätkä painostuksesta.
Lopuksi puhu Jeesus-keskeisestä yhteisöstä sekä turvallisista ja totuutta puhuvista ihmissuhteista tehokkaan opetuslapseuden perustana.
Recenteredissä puhumme armon ilmapiirin rakentamisesta. Meidän on saarnattava siitä ja toistettava sitä jatkuvasti. Se on paikka, jossa ihmiset tietävät voivansa epäonnistua, koska me kaikki epäonnistumme, eikä heidän tarvitse salata sitä.
Kun vierailen seurakunnassa, voin muutamassa minuutissa sisään astumiseni jälkeen sanoa, vallitseeko siellä armon ilmapiiri. Ihmiset puhuvat, ovat yhteydessä toisiinsa ja viipyilevät. Armon ilmapiirissä ihmiset odottavat, että heitä arvostetaan, kuunnellaan ja kuullaan. Heitä ei häpäistä, kun he tekevät virheen, mutta heitä korjataan. Emme sano: ”Sinulla oli suhde, mutta se ei haittaa, olemme armon seurakunta.” Armo suhtautuu tällaisiin asioihin vakavasti, mutta tavalla, joka sanoo: ”Rakastan sinua. Tämä on kauheaa. Puhutaan siitä.”
Sen jälkeen sitoudumme rakentamaan luottamukseen perustuvia ihmissuhteita. Kun seurakunnassa on armon ilmapiiri ja luottamukseen perustuvia ihmissuhteita, opetuslapseus kukoistaa. En koskaan tiedä, mistä aloitan seurakunnan tai pastorin kanssa. Joskus aloitamme armon ilmapiiristä ja joskus luottamuksen rakentamisesta johtajien keskuudessa.
