Pastori, miten käsittelet hengellistä välinpitämättömyyttä?
Voiko jonkun puolesta haluta jotain enemmän kuin hän itse haluaa sitä?
Toteutin hiljattain kyselyn sivustolla TheLeadPastor.com ja kysyin johtavilta pastoreilta heidän suurimmasta haasteestaan. Vaihtoehtoina olivat yksinäisyys, taloudelliset paineet, kritiikin käsitteleminen sekä muiden kantaminen heidän henkilökohtaisen tuskansa keskellä samalla, kun huolehdit omasta mielenterveydestäsi.
Hengellisen nälän kysymys: Monet pastorit pitävät hengellistä välinpitämättömyyttä suurimpana haasteenaan, mikä kertoo seurakuntien vähäisestä sitoutumisesta.
Kulttuurinen konteksti: Hengellinen nälkä voi heikentyä yltäkylläisyyden kulttuureissa, mikä johtaa laajalle levinneeseen välinpitämättömyyteen.
Suhteisiin perustuva opetuslapseus: Tehokas uskollisuus edellyttää panostamista henkilökohtaisiin suhteisiin sen sijaan, että luotettaisiin yksinomaan ohjelmiin.
Uskollisuuden haaste: Uskollisuuden säilyttäminen vaikeutuu, kun seurakunnat ovat mukavuudenhaluisia eivätkä koe hengellisiä tarpeitaan kiireellisiksi.
Mitä tuloksista ajattelen
Suosituin vastaus oli *ihmisten palveleminen, jotka eivät vaikuta hengellisesti nälkäisiltä*, 57 äänellä. Seuraavaksi eniten ääniä sai taloudellinen paine, 28 ääntä.
Esitin nämä tulokset muutamille TheLeadPastor.comin lukijoille ja avustajille kuullakseni heidän näkemyksensä, ja edestakaisten keskustelujen jälkeen esiin nousi useita merkittäviä teemoja.
Continue Reading for Free
Create a free account to finish this article, plus get ongoing access to timely insights and practical resources.
Have an account? Log In
1. Kulttuurinen painotus nopeisiin ratkaisuihin
Useat pastorit ehdottivat, että ihmiset etsivät ongelmiinsa usein nopeita ratkaisuja syvemmän uskon tavoittelun sijaan. Tästä näkökulmasta aito hengellisen kaipauksen herääminen ratkaisisi tai parantaisi luonnostaan monia toissijaisia organisatorisia ja henkilökohtaisia haasteita.
2. Henkilökohtaisen opetuslapseuden painotuksen väheneminen
Eräs erittäin kokenut pastori sanoi uskovansa, että väheneminen liittyi hitaan, vaativan ja syvästi henkilökohtaisen ihmissuhteisiin perustuvan opetuslapseuden asteittaiseen katoamiseen. Hänen mukaansa liiallinen tukeutuminen jäsenneltyihin ohjelmiin tai suuriin tapahtumiin ei synnytä aitoa sitoutumista.
3. Kulttuurinen painotus henkilökohtaiseen mukavuuteen
Yhteinen teema oli, että aineellinen yltäkylläisyys, mukavuus ja helppoutta korostava kulttuuri synnyttävät luonnostaan saamattomuutta. Kun ihmiset kokevat olevansa taloudellisesti ja kokemuksellisesti täysin kylläisiä, he tuntevat harvoin syvempää tarpeen tunnetta... mikä johtaa suurempaan hengelliseen välinpitämättömyyteen.
4. Vääristyneet tulokset?
Eräs pastori ehdotti, että kyselyyn vastanneet myönsivät todennäköisemmin kamppailevansa hengellisen välinpitämättömyyden kanssa kuin minkään muun asian. Hänen mukaansa johtajat saattavat valita kyselyssä hengellisen välinpitämättömyyden, koska se tuntuu "turvallisemmalta" ja vähemmän haavoittavalta tunnustukselta kuin syvien henkilökohtaisten kamppailujen, kuten yksinäisyyden, paljastaminen.
Vaikka se tuntuisikin helpommalta myöntää, yhteisössä laajalle levinneen välinpitämättömyyden kohtaaminen on käytännössä edelleen hyvin lannistavaa.
Loppujen lopuksi emme voi valmistaa hengellistä nälkää.
Voimme luoda sille otolliset olosuhteet ja ravita sitä, kun löydämme sitä, mutta emme voi haluta sitä sellaisen ihmisen puolesta, joka ei tunne siihen tarvetta.
Puutteen keskellä hengellinen nälkä on täysin ymmärrettävää. Koettu tarve on kaikkialla. Mutta yltäkylläisyyden kulttuurissa? Ihmiset eivät tunne todellista tarvetta kovin usein. Ehkä tämä koskee myös Jumalaa.
Mitä uskollisuus tarkoittaa tässä ympäristössä?
Kysely ei voi ratkaista, onko pohjoisamerikkalainen hengellinen välinpitämättömyys opetuslapseusongelma, kulttuurinen ongelma, kirkon synnyttämä ongelma vai kirkon perimä ongelma.
Työntääkö yltäkylläisyys, jossa elämme, syrjään koetun tarpeen, joka on historiallisesti ajanut ihmisiä kohti Jumalaa?
Pastorin ensisijainen haaste on olla uskollinen. Tämä on helppoa teologiaa, kun ympärillä on innostusta, intoa ja kasvavia lukumääriä. Tämä on vaikeaa teologiaa, kun vastassa on välinpitämättömyys.
En usko, että yksikään puhumistani pastoreista on täysin ratkaissut tätä.
Tiedän, etten minäkään ole. Mutta yli 30 % johtavista pastoreista nimeää hengellisen välinpitämättömyyden ensisijaiseksi kamppailukseen. Se riittää siihen, että esitämme tämän kysymyksen yhdessä ja rehellisesti.
Mikä sinun mielestäsi aiheuttaa sitä?
