Pastori, saat LOISTAVAA palautetta käyttämällä tätä sanaa:
Neuvot edellyttävät osallistumista: Ihmiset osallistuvat syvällisemmin, kun heiltä pyydetään neuvoja, koska se edellyttää heidän ymmärtävän tavoitteesi ja rajoitteesi sen sijaan, että he vain reagoisivat tiettyyn tapahtumaan.
Neuvot koskevat huomista: Kun muutat kysymyksesi "huomiseen suuntautuneiksi", keskustelujesi näkökulma siirtyy välittömästi eteenpäin.
Palaute tarkastelee mennyttä.: Palaute arvioi jo tapahtunutta eikä ole kiinnostunut tulevaisuudesta.
Whartonin tutkijat havaitsivat jotain vastoin intuitiota: ihmiset paneutuvat todella syvällisemmin, kun heiltä pyydetään neuvoja kuin silloin, kun heiltä pyydetään palautetta.
Jossain vaiheessa ”pyydä palautetta” -ohjeesta tuli vakiintunutta johtamisneuvontaa. Löydät sitä kirjoista, mentorointikeskusteluista ja johtamisen kehittämisohjelmista. Se on kelvollinen neuvo – mutta se ei ole PARAS neuvo.
Palaute kohdistuu määritelmänsä mukaan menneisyyteen. ”Palautteen” taustalla oleva implisiittinen kysymys on: Mitä juuri tapahtui? Ja tuo kysymys (vaikka se esitettäisiin kuinka hyvässä tarkoituksessa tahansa) ei auta sinua johtamaan paremmin huomenna.
Pyydä neuvoja, älä palautetta.
Nämä kaksi sanaa tuntuvat vaihdettavilta, mutta ne eivät ole sitä. Palaute on jälkikäteistä – se arvioi jo tapahtunutta. Neuvo on tulevaisuuteen suuntautuva – se suuntaa huomion siihen, mitä pitäisi tapahtua seuraavaksi.
Continue Reading for Free
Create a free account to finish this article, plus get ongoing access to timely insights and practical resources.
Have an account? Log In
Kun vaihdat sanan, muutat koko keskustelun. Pyydä vanhimmalta palautetta saarnastasi, ja hän kertoo sinulle, mitä juuri teit. Pyydä häneltä neuvoja siihen, miten lähestyisit seuraavaa saarnasarjaasi, ja hänen on kuviteltava tulevaisuus kanssasi.
Toinen näistä keskusteluista jättää sinut paremmin perillä juuri pitämästäsi saarnasta.
Toinen taas antaa sinulle paremmat valmiudet tulevaa varten.
Miksi ihmiset antavat parempia neuvoja kuin palautetta
Whartonin tutkijat havaitsivat jotain vastoin intuitiota: ihmiset paneutuvat todella syvällisemmin, kun heiltä pyydetään neuvoja kuin silloin, kun heiltä pyydetään palautetta.
Vaikuttaa siltä, että palautteen pitäisi olla helpompaa. Palaute on reagointia johonkin tapahtuneeseen. Neuvon antaminen vaatii aitoa kognitiivista työtä. Voidakseni antaa neuvoja minun on ymmärrettävä tilanteesi, rajoitteesi ja tavoitteesi. Minun on katsottava eteenpäin ja kysyttävä, mitä tekisin, jos olisin sinä.
Kun annan sinulle neuvoja, minusta tulee – ainakin hieman – osallinen lopputuloksessasi. Haluan nähdä seuraavan version. Olen utelias tietämään, toimiko ehdottamani ratkaisu. Palaute on liiketoimi. Neuvo on kumppanuuden alku.
Käytännön muutos
Et tarvitse uutta rakennetta tai muodollista prosessia. Sinun tarvitsee vaihtaa muutama kysymys:
- Sen sijaan: ”Mitä ajattelit tämän aamun saarnasta?”
- Kokeile: ”Mitä minun pitäisi tehdä ensi kerralla toisin?”
- Sen sijaan: ”Miten mielestäsi tuo johtokunnan kokous meni?”
- Kokeile: ”Mihin mielestäsi minun pitäisi keskittyä ennen seuraavaa kokousta?”
- Sen sijaan: ”Hoidinko tuon mielestäsi hyvin?”
- Kokeile: ”Jos olisit juuri nyt minun asemassani, miten olisit hoitanut tuon toisin?”
Neuvon muotoon puetut kysymykset kertovat toiselle, ettet etsi tuomiota vaan seuraavaa askelta. Tämä lähtökohta muuttaa keskustelua heti alusta alkaen.
Kysymys, joka kannattaa esittää:
Etsi joku, johon luotat – mentori, työntekijä, maallikkojohtaja tai puolisosi – ja kysy häneltä tämä ennen sunnuntaita:
”Kun otetaan huomioon se, mitä olet viime aikoina nähnyt, mihin mielestäsi minun pitäisi kiinnittää enemmän huomiota palvelutyössäni?”
Huomaa, miltä tuon kysyminen tuntuu erilaiselta. Se suuntautuu tulevaisuuteen. Se näkee sinut liikkeessä olevana ihmisenä. Se olettaa, että voit muuttaa suuntaa, kasvaa ja kokeilla jotain erilaista.
Saamasi palaute muovaa sitä johtajaa, joksi tulet.
Pastori, ala esittää ”huomista koskevia kysymyksiä”. Vastaukset ovat parempia – ja niin on keskustelukin.
