Key Takeaways
Jumalan valtakunnassa ei ole niukkuutta: Näkökulmastamme asiat ovat toimineet hyvin silloin, kun vallalla on ollut luova ajattelutapa – kaikille riittää. Jumala on yltäkylläisyyden Jumala.
Katso taloudellista tukea pidemmälle: Miltä näyttäisi se, että esittelet kutsumuksen saaneen nuoren pariskunnan jollekulle verkostossasi tai ohjaat heidät avoimelle ovelle?
Kenen valtakuntaa rakennetaan: Et rakenna pastorin valtakuntaa etkä seurakunnan valtakuntaa. Se johtaa kontrolliin ja kilpailuun kunniasta. Me rakennamme Jumalan valtakuntaa; sillä ei oikeastaan ole väliä, MISSÄ se tapahtuu tai kenen nimi siinä on.
Luota Jumalan käteen: Miltä näyttäisi se, että olisimme niin rauhassa Jumalan kanssa, että mitä tahansa voidaan antaa käteen tai ottaa kädestä pois ja me olemme silti aivan kunnossa?
Laura Parker on The Exodus Road -järjestön toinen perustaja. The Exodus Road on maailmanlaajuinen ihmiskaupan vastainen voittoa tavoittelematon järjestö, joka toimii Kaakkois-Aasiassa, Kolumbiassa, Brasiliassa ja Yhdysvalloissa.
Perustamisensa jälkeen 15 vuotta sitten järjestö on palvellut yli 2 500:aa ihmiskaupan uhriksi joutunutta ja auttanut yli 6 000:ta ihmistä vapautumaan ihmiskaupasta. Työ sai alkunsa siitä, että Lauran aviomies Matt nimitettiin Thaimaan kuninkaallisten poliisivoimien peitetehtävissä toimivaksi tiedonantajaksi.
Lauran tarina on erityisen merkityksellinen johtaville pastoreille sen vuoksi, mistä kaikki alkoi: paikallisesta seurakunnasta. Matt oli nuorisopastori. Seurakunta lähetti heidät matkaan.
Nyt, 15 vuotta myöhemmin, Laura näkee kirkkaasti, missä pastorit onnistuvat hyvin – ja mikä tulee heidän tielleen – kun on kyse visionäärien tukemisesta heidän käynnistäessään toimintaa seurakuntansa seinien ulkopuolella. Hänen vastauksensa on vähemmän organisatorinen kuin hengellinen: kyse on avoimen käden asenteesta.
Miten kaikki alkoi (5:11)
Laura Parker ja hänen miehensä Matt muuttivat Thaimaahan kahden vuoden sopimuksella palvellakseen lastenkotia ylläpitävää perhesäätiötä. Ihmiskauppa ei kuulunut heidän suunnitelmiinsa. Pohjois-Thaimaassa asuessaan he alkoivat kuitenkin kuulla tarinoita nuorista tytöistä, joita houkuteltiin kylistään kaupunkitöitä lupaamalla, mutta jotka päätyivätkin bordelleihin Etelä-Thaimaassa. Mattia pyydettiin lopulta selvittämään, myytiinkö alaikäistä Bangkokin punaisten lyhtyjen alueella. Hän meni paikalle ja palasi tunnistettuaan 15-vuotiaan tytön. Tämä yksi operaatio johdatti hänet peitetehtäviin ja muodostui The Exodus Road -järjestön perustavaksi teoksi.
Kutsun hinta (8:00)
Laura ei vähättele sen taakan suuruutta, johon he astuivat. ”Jos olisin tiennyt, mitä tämä matka lopulta maksaisi meille, en ole niin pyhä, että olisin sanonut kyllä.” Päätös syntyi eräänä iltapäivänä puron varrella jääkahvit käsissä, kun Matt kuvaili Bangkokissa näkemäänsä. Laura katsoi ylös, näki heidän omien lastensa leikkivän vedessä ja kuuli Hengeltä yksinkertaisen kysymyksen: entä jos kyseessä olisi Kelty, Kate tai Ava? ”Se on ollut motivoiva voima – yksi askel, yksi oikea seuraava asia kerrallaan.” Hän näkee, että ensimmäiseen myönteiseen vastaukseen oli osittain mahdollista päätyä siksi, etteivät he vielä tienneet koko hintaa.
Have an account? Log In
Seurakunnan tuki alkuaikoina (10:22)
Kun heidän työnsä alkoi suuntautua ihmiskaupan vastaisiin operaatioihin, Matt ja Laura eivät tehneet laajoja ilmoituksia lähettävälle seurakunnalleen. Sen sijaan he uskoivat asian kolmelle lähetyskomitean naiselle, jotka oli nimetty heidän esirukouskumppaneikseen. Skypen välityksellä he kertoivat näkemästään ja siitä, kuinka Jumala muutti heidän sydäntään. ”Me kaikki vain istuimme siellä ja itkimme tämän maailmanosan nuorten naisten ja teini-ikäisten todellisuuden vuoksi.” Näistä kolmesta naisesta tuli se, mitä Laura kutsuu heidän ”lähetyskomitean peitetyksi tukiryhmäkseen” – ja jotkut heistä tukevat The Exodus Roadia edelleen.
Päätös olla sitoutumatta uskonnolliseen yhteisöön (12:08)
Yksi merkittävimmistä päätöksistä, joita The Exodus Road teki, oli valinta olla sitoutumatta uskonnolliseen yhteisöön. Perustelu oli strateginen: heidän tärkein varhainen kumppaninsa oli lainvalvonta, ja jotkin viranomaiset suhtautuivat epäillen yhteistyöhön uskonnollisiin ryhmiin perustuvien järjestöjen kanssa. He halusivat myös rakentaa pöydän, jonka ääreen mahtuisi ihmisiä kaikista uskonnollisista taustoista. Päätös toi heille joitakin seurakuntakumppaneita mutta maksoi toisille. Jälkikäteen Laura kuvailee kitkaa lahjaksi. ”Se vahvisti meille, että kuljimme oikeaa tietä – meille ja järjestölle. Samalla se luonnollisesti mahdollisti sen, etteivät sellaiset ihmiset ryhtyneet kumppaneiksemme, joiden kanssa yhteistyö ei olisi muutenkaan toiminut, koska meidän DNA:mme oli varsin erilainen.”
Anteliaisuus vastaan niukkuus (17:09)
Viisitoista vuotta seurakuntakumppanuuksia on antanut Lauralle terävän näkökulman siihen, mikä erottaa hedelmälliset kumppanuudet vaikeista. Suurin erottava tekijä on antelias ajattelutapa niukan ajattelutavan sijaan. Niukkuus näkyy epäröintinä esitellä lahjoittajia, haluttomuutena edistää ulkopuolisia hankkeita ja hiljaisena huolena resursseista kilpailemisesta. Anteliaisuus tarkoittaa uskoa siihen, että kaikille riittää, sekä aktiivista toimimista siltana, joka yhdistää ihmisiä ja verkostoja niiden kutsua vastaaviin järjestöihin. ”Koko tuo kilpailuasetelma tuntuu niin vahingolliselta Jumalan valtakunnalle”, hän sanoo.
Mikä teki käynnistämisestä onnistuneen (22:18)
Jälkikäteen Laura tunnistaa kaksi tekijää, jotka olivat ratkaisevia terveen käynnistymisen kannalta. Ensinnäkin syvät suhteisiin perustuvat juuret: koska Matt oli ollut seurakunnan nuorisopastori, heidän tukijoukkonsa ei ollut lähetystyöhön varattu budjettikohta, vaan luottamuksen ja yhteisen historian verkosto. Eräs perhe, jonka lapsia Matt oli johtanut nuorisoryhmässä, osallistui lopulta siten, että heidän keskuudestaan tuli hallituksen puheenjohtaja, joka palveli tehtävässä kymmenen vuotta. Toiseksi, järjestö ei ollut seurakunnan ainoa taloudellinen hanke. The Exodus Road hankki omaa taloudellista tukeaan seurakunnan tarjoaman tuen rinnalla, ja tämä itsenäisyys osoittautui terveeksi. "Se tavallaan pakottaa nuoremman organisaation selvittämään osan rakenteistaan ja järjestelmistään itse sen sijaan, että se vain luottaisi seurakunnan tai pastorin hoitavan ne sen puolesta."
Kitkasta selkeyttävänä voimana (24:42)
Laura pohtii, että heidän alkuvuosiensa hyödyllisin kitka syntyi ihmisistä, jotka kyseenalaistivat päätöksiä, joihin he olivat jo sitoutuneet. Alussa hän sanoo kaiken kritiikin tuntuneen hyökkäykseltä. Eniten sattunut vastustus -- joka koski heidän päätöstään olla sitoutumatta uskonnollisesti -- sai kuitenkin lopulta aikaan eniten. Se pakotti heidät tarkastelemaan vakaumuksiaan, seisomaan valintojensa takana ja lopettamaan yrityksen olla kaikkea kaikille seurakunnille.
"Pysykää uteliaina kitkan suhteen ja avoimina -- sillä on aina jotain opetettavaa."
More Articles
Avoimesta kädestä (30:59)
Keskustelu päättyy siihen, mihin sen koko kaari on viitannut: avoimen käden asenteeseen. Laura ja Josh päätyvät molemmat samaan diagnoosiin -- useimmat pastorien ja visionäärien välisten suhteiden ongelmat palautuvat hallintaan, joka puolestaan palautuu luottamukseen.
Miltä näyttää se, että olemme niin levollisia Jumalan edessä, että käteen voidaan panna mitä tahansa tai kädestä voidaan ottaa pois mitä tahansa ja me olemme silti aivan kunnossa?
Laura Parker, toimitusjohtaja, The Exodus Road
Pastoreille hän sanoo kysymyksen olevan yksinkertaisesti tämä: mitä valtakuntaa rakennat? Jos kyse on seurakuntasi nimen valtakunnasta, hallinta on ymmärrettävää. Jos kyse on Jumalan valtakunnasta, avoin käsi on ainoa siihen sopiva asenne.
Älä rakenna palvelutyötäsi eristyksissä.
Todellinen valtakunnan rakentaminen edellyttää yhteisöä, jaettua viisautta ja oikeita työkaluja. Kun liityt The Lead Pastor -yhteisöön, pääset yhteyteen vertaistesi kanssa, kun he kohtaavat täsmälleen samoja haasteita kuin sinä joka sunnuntai.
Liity jäseneksi ilmaiseksi ja saat käyttöösi strategiat, joita tarvitset visionäärien käynnistämiseen, seurakunnan järjestelmien hallintaan ja johtamiseen avoimin käsin.
