“Pastori, Jumala ei tarvitse sinun uupuvan kasvattaakseen valtakuntaansa.”
Luin nuo sanat 25 vuotta sitten Rocky Mountain Bible Collegen kirjaston hyllyjen välissä. Viimeisten 25 vuoden ajan tuo lause on ollut painuneena mieleeni. Ajattelen sitä usein, nyt kun minulla on paljon enemmän kokemusta seurakunnan johtamisesta.
- Sekoitan joskus uskollisuuden ja ylikuormituksen.
- Minun on vaikea asettaa lapsiani ja puolisoani seurakunnan jatkuvien vaatimusten edelle.
- Kamppailen taloudellisten paineiden terveellisen hallinnan kanssa.
Yli 25 vuotta seurakunnan johtamista on osoittanut minulle, että seurakunnasta huolehtimisella ja sen toiminnassa pitämisellä on selvä ero. Jos tunnet minun tavoin tämän jännitteen, olet kriittisessä vaiheessa.
Viisi merkkiä, joita kannattaa tarkkailla
Jos jokin näistä tilanteista on sinulle tuttu, sinun kannattaa harkita joidenkin johtamisvastuidesi delegoimista.
Continue Reading for Free
Create a free account to finish this article, plus get ongoing access to timely insights and practical resources.
Have an account? Log In
- Viikoittainen toimintasi liittyy enemmän kalenteriin kuin kutsumukseen.
- Olet päätöksenteon pullonkaula.
- ”Tärkeä mutta ei kiireellinen työ” putoaa jatkuvasti tärkeysjärjestyksessä alemmas.
- Olet useammin väsynyt kuin et.
- Ajatus seurakunnan kasvusta herättää ahdistusta.
Käydään nämä läpi yksi kerrallaan.
1. Viikoittainen toimintasi liittyy enemmän kalenteriin kuin kutsumukseen.
Johtaminen tarvitsee väljää aikaa ajattelemiseen, rukoilemiseen, valmistautumiseen ja täysipainoiseen läsnäoloon. Kun käytännön järjestelyt täyttävät tuon ajan ensin, kaikki muu tehdään siitä, mitä jäljelle jää.
Aikatauluttaminen. Saapuneiden viestien hallinta. Kokouksiin valmistautuminen. Jokaisen tapahtuman jälkeen lähetettävät seurantaviestit. Mikään näistä ei itsessään ole huono asia. Hallinnolliset tehtävät kuitenkin laajenevat täyttämään kaiken niille antamasi tilan, ja kun ne vievät jatkuvasti parhaat työtuntisi, et menetä vain aikaa. Menetät keskittymisesi.
Milloin viimeksi varasit keskeytyksetöntä aikaa ajattelemiseen ja rukoilemiseen?
2. Olet päätöksenteon pullonkaula.
Järjestelmä, jossa läsnäoloasi tarvitaan kaikkeen, lakkaa toimimasta heti, kun olet poissa, kuormittunut tai yksinkertaisesti vain ihminen.
”Voitko hyväksyä tämän?” ”Tiedätkö, missä tuo tiedosto on?” ”Keneltä tästä edes pitäisi kysyä?”
Jos tiimisi ei pysty toimimaan ilman sinua, kyse ei ole vastuullisuudesta. Kyse on pullonkaulasta, ja kasvavassa seurakunnassa pullonkaula ei ainoastaan hidasta asioita, vaan uuvuttaa myös sen keskellä olevan ihmisen. Se alkaa yleensä hyvistä aikomuksista: haluat pysyä ajan tasalla, ylläpitää laatua ja varmistaa, että asiat tehdään oikein.
HARKITSE: Jos sinua ei tavoitettaisi kahtena kokonaisena päivänä tällä viikolla, kuinka suuri osa seurakunnastasi jatkaisi toimintaansa ilman sinua?
3. ”Tärkeä mutta ei kiireellinen työ” jää jatkuvasti tärkeysjärjestyksessä alemmas.
Samat kolme asiaa ovat olleet listallasi kuuden viikon ajan. Ne eivät ole kiireellisiä, mutta niillä on merkitystä: opetuslapseuttamisaloite, jonka rakentamiseen sinulla ei ole ollut aikaa, vaikea keskustelu työntekijän kanssa, jota lykkäät jatkuvasti, sekä visio, joka on olemassa vain mielessäsi.
Siinä on merkki. Työ, jonka vain sinä voit tehdä, häviää jatkuvasti työlle, jonka voisi tehdä melkein kuka tahansa, koska jälkimmäinen on äänekästä ja ensimmäinen ei.
Minkä tehtävälistasi kohdan voi viedä eteenpäin vain sinä?
4. Olet useammin väsynyt kuin et.
Kun kuormasi on liian suuri, levosta tulee jotakin, mitä et koskaan aivan onnistu ansaitsemaan, koska aina on vielä yksi asia hoidettavana.
Sunnuntai on pelipäivä. Mutta jos aloitat viikonlopun jo valmiiksi uupuneena ja mukanasi on viikon verran tekemättömiä päätöksiä, jokin sunnuntaita edeltävässä toiminnassa ei toimi.
Oletko samaa vai eri mieltä: lepo ei ole palkinto työn loppuun saattamisesta. Se on hyvin johtamisen edellytys.
5. Ajatus seurakunnan kasvusta herättää ahdistusta.
Kasvavan seurakunnan pitäisi tuntua vauhdilta: uusia ihmisiä, uusia palvelutyön muotoja ja yhteisö, jota palvellaan uusilla tavoilla. Sen pitäisi tuntua innostavalta.
Ylikuormittuneelle johtajalle kasvu saattaa tarkoittaa enemmän hallittavaa, enemmän asioita, joihin vastata, ja enemmän tapoja, joilla asiat voivat jäädä huomaamatta. Jos kasvu merkitsee sinulle tätä, et seiso kukoistamista tukevalla perustalla. Seisot selviytymistä varten rakennetulla perustalla.
Innostaako ajatus uudesta kasvusta sinua vai lisääkö se taakkaasi?
Sinut kutsuttiin saarnaamaan, erottamaan ja paimentamaan.
Sinua ei kutsuttu olemaan viimeinen puolustuslinja ylitsepursuavaa sähköpostilaatikkoa vastaan. Mikä on se työ, jonka vain sinä voit tehdä, ja mikä kaikki muu? Kaikki jälkimmäiseen kategoriaan kuuluva on ehdokas järjestelmälle, delegoitavaksi tai sellaiselle "ei":lle, jota olet vältellyt.
